HMS Gloxinia (K22)

Pääartikkeli: Flower-luokka (korvetti)

Alus tilattiin 19. syyskuuta 1939 Belfastista Pohjois-Irlannista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 21. maaliskuuta 1940 telakkanumerolla 1068[1]. Alus laskettiin vesille 2. heinäkuuta ja valmistui reilua kuukautta myöhemmin 22. elokuuta.[2]

Valmistajan koeajot alkoivat elokuussa 1940. Alus luovutettiin 22. elokuuta laivastolle vastaanottotesteihin ja varustettavaksi, joiden päätyttyä se siirtyi 27. elokuuta Tobermoryyn miehistökoulutukseen. Alus otettiin palvelukseen ensimmäisenä päällikkönä A. J. C. Pomeroy.[3]

Koulutuksen päätyttyä 7. syyskuuta alus liittyi Liverpoolin saattajaosastoon suojaamaan läntisen reitin alueen saattueita. Alus suojasi 17. syyskuuta saattueen HX71 Clydeen ja 24. syyskuuta saattuetta OB218. Seuraavana päivänä aluksen suojaama saattue joutui Saksan laivaston sukellusveneen U-14 hyökkäyksen kohteeksi, jolloin tankkeri SS Stratford upposi ja SS Ashantian vaurioitui. Gloxinian miehistö etsi uponneen aluksen eloonjääneitä HMT Wolvesin kanssa. Alusten miehistöt pelastivat 54 eloonjäänyttä 26. syyskuuta sekä saattoivat vaurioituneen aluksen Belfastiin.[3]

Lokakuussa alus suojasi saattueita OB218, OB226, SL49 ja HX81, mistä vapauduttuaan se palasi 2. marraskuuta Liverpooliin. Marraskuussa se määrättiin Välimerelle suojaamaan saattueita. Alus lähti 16. marraskuuta HMS Hyacinthin, HMS Peonyn ja HMS Salvian kanssa Gibraltarille liittyäkseen Maltalle sijoitettuun 10. korvettiryhmään. Ne saapuivat Gibraltarille 23. marraskuuta. Alus liittyi operaatio Collarin saattueen lähisuojaukseen matkalla Maltalle. Saattue joutui 28. marraskuuta Regia Marinan torpedovene RN Calliopen tuloksettoman torpedohyökkäyksen maaliksi. Seuraavana päivänä Gloxinia erkani pääosastosta jatkaen matkaansa Maltalle. Aluksilla olleiden joukkojen noustua maihin Gloxinia jatkoi matkaansa saattueen ME4:ssä Aleksandriaan, jossa alus liittyi muodostettavaan 10. korvettiryhmään.[3]

Joulukuussa alus erkani Kreetan edustalla ryhmästä jatkaen matkaansa Aleksandriaan. Se suojasi Aleksandriasta Pireukseen operaatio Lustren saattueita AN10 ja AN11. Tammikuussa 1941 alus siirtyi Sudanlahdelle saattueen MW5.5 suojaukseen. Se liittyi 7. tammikuuta Force C:hen suojattaessa operaatio Excessin saattuetta Maltalle. Saattueen saavuttua 10. tammikuuta Maltalle alus vapautui tehtävästään ja liittyi palaavaan saattueeseen ME6, joka joutui useaan ilmahyökkäykseen. Saattue saapui perille Aleksandriaan 16. tammikuuta.[3]

Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan Sudanlahdelle, jossa se suojasi ryhmän mukana Pireuksen ja Egyptin välisiä saattueita. Alus suojasi 4. maaliskuuta operaatio Lustren saattuetta AN7, joka joutui ilmahyökkäykseen 6. maaliskuuta. Alus palasi 23. maaliskuuta Aleksandriaan. Alus suojasi 1. huhtikuuta saattuetta AN24 Pireukseen joutuen 4. huhtikuuta sukellusveneen maaliksi. Saavuttuaan Pireukseen alus määrättiin raivaamaan miinoja Pireuksen edustalta, jolloin se räjäytti viisi miinaa. Aluksen raivain vaurioitui 9. huhtikuuta, kun SS Clan Fraser räjähti aluksen vieressä ilmahyökkäyksessä.[3]

Alus osallistui 24. huhtikuuta alkaen joukkojen evakuointiin Kreikasta operaatio Demonissa. Se oli Salvian kanssa Nauphaliassa ja Raftissa. Seuraavana päivänä se suojasi evakuointisaattue AG13:a matkalla Sudanlahdelle. Alus evakuoi 28. huhtikuuta HMS Aucklandin ja Salvian kanssa joukkoja Kitherasta Kapsalinlahdelta, jolloin alukset ottivat kansilleen 700 henkeä. Alus suojasi seuraavana päivänä evakuointisaattueen GA15 Sudanlahdelta Aleksandriaan.[3]

Alus määrättiin toukokuussa operaatio MD4:ään, jossa kuljetettiin materiaalia Maltalle. Alus suojasi 5. toukokuuta operaatio Tigeriin kuuluvaa saattuetta MW7B Aleksandriasta. Seuraavana päivänä saattue liittyi saattueeseen MW7A. Gloxinia erkani 8. toukokuuta Maltan lähistöllä suojueen mukana saattueesta. Alus raivasi seuraavana päivänä miinoja Maltan sataman suulta. Alus vaurioitui 16. toukokuuta akustisen miinan räjähtäessä, minkä jälkeen sen piti odottaa korjausta Maltalla.[3]

Alus viipyi korjausta odottaen Maltalla, kun ilmahyökkäykset viivyttivät telakalle siirtoa. Alus kärsi lisävaurioita ajettuaan karille. Elokuusta lokakuuhun alus oli korjattavana, jolloin sille asennettiin lisää ilmatorjunta-aseistusta. Marraskuusta alkaen alus raivasi miinoja Maltalla, kunnes se tammikuussa 1942 palasi saattuetehtäviin.[3]

Alus lähti 17. tammikuuta 1942 Maltalta Force K:n mukana, mistä se erkani jatkaen matkaansa Tobrukiin. Seuraavana päivänä alus muutti suunnitelmaa avustaakseen saattueesta MW8A konevian vuoksi eronnutta huoltoalus SS Thermopylaeta, jonka Gloxinia saattoi Benghaziin. Osasto joutui 19. tammikuuta ilmahyökkäykseen, jolloin Thermopylae upposi. Gloxinia jatkoi matkaansa Tobrukiin, josta se lähti seuraavana päivänä edelleen Aleksandriaan mukanaan tuhoutuneen HMS Gurkhan eloonjääneet. Alus saapui Aleksandriaan 21. tammikuuta liittyen rannikkolaivueeseen. Alus aloitti 25. tammikuuta Tobrukin huoltosaattueiden suojaamisen.[3]

Alus hinasi 11. helmikuuta Mersa Matruhiin pari päivää aiemmin ilmahyökkäyksessä vaurioituneen HMS Farndalen. Seuraanvana päivänä alus suojasi Maltalta Aleksandriaan saattueen ME10. Huhtikuussa Gloxinia siirrettiin suojaamaan Lähi-idän saattueita. Se suojasi 7. huhtikuuta SS Tonelinen ja rahtialuksia Tobrukiin. Alus palasi 10. huhtikuuta Aleksandriaan HMS Erican kanssa. Alus aloitti 16. huhtikuuta Aleksandrian, Haifan ja Kyproksen reitin saattueiden suojaamisen.[3]

Kesäkuun alussa alus palasi tukemaan Tobrukin varuskuntaa sekä suojaamaan sinne matkanneita saattueita. Alus joutui 16. kesäkuuta Tobrukissa ilmahyökkäykseen, jonka jälkeen se siirtyi Aleksandriaan HMS Tetcottin ja Salvian kanssa. Alus palasi Lähi-idän saattueiden suojaksi 19. kesäkuuta. Se hyökkäsi 16. elokuuta kaikuluotaimella havaitsemaansa sukellusvenettä vastaan samoin kuin 23. elokuuta.[3]

Joukukuussa alus oli huollettavana Port Saidissa, mistä se palasi palvelukseen Aleksandriaan 25. tammikuuta 1943. Alus avusti 17. helmikuuta HMS Paladinia, joka oli vallannut U-205:n Dernan luoteispuolella. Alus suojasi saattueita Pohjois-Afrikan rannikolla, kunnes se siirrettiin 16. huhtikuuta telakalle. Alus palasi palvelukseen 20. toukokuuta.[3]

Alus määrättiin syyskuussa Gibraltarille 49. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin ja läntisen Välimeren saattueita. Alus suojasi useita Yhdysvaltain joukkoja kuljettaneita ja huoltaneita saattueita Tunisian ja Algerian satamiin. Näitä saattueita olivat vuoden 1943 lopulla muun muassa MKS24, UG17, MKS27, MKS29, GUS21, UGS23, GUS24 ja KMS35.[3]

Alus jatkoi vuoden 1944 alusta saattueiden suojaamista Pohjois-Afrikan rannikolla, kunnes se siirretiin 25. marraskuuta Brindisiin 37. saattajaryhmään suojaamaan Brindisin, Anconan ja Barin välisiä saattueita Adrianmerelle. Helmikuussa 1945 alus määrättiin palaamaan Britteinsaarille. Se lähti 3. maaliskuuta Portsmouthiin vieraillen matkan aikana Gibraltarilla. Alus saapui 10. maaliskuuta Portsmouthiin, jossa se määrättiin suojaamaan kanaalin saattueita.[3]

Euroopan sotatoimien päätyttyä alus poistettiin palveluksesta 24. toukokuuta ja se lähti Portsmouthista Aberdeeniin vierailulle vielä ennen reserviin siirtymistä. Kesäkuussa alus siirtyi Grangemouthiin varastojen tyhjentämiseksi. Alus siirtyi Rosythiin, jossa se virallisesti poistettiin palveluksesta 6. heinäkuuta 1945 ja se siirrettiin reserviin. Alus makasi heinäkuusta alkaen Grangemouthissa, kunnes se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin 1947 BISCOlle ja se saapui 15. heinäkuuta hinattuna Essexiin Purfleetiin Chicksille romutettavaksi.[3]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Preston, Antony & Raven, Alan: Flower Class Corvettes. Lontoo, UK: Arms and Armour Press, 1982. ISBN 0-85368-559-2. (englanniksi)
• Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)
• Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)