HMS Furious (47)

Kolmas Courageous-luokan aluksista määritettiin hieman erilaiseksi kuin kaksi ensimmäistä. Aluksen pääaseiksi määrättiin kaksi 18 tuuman tykkiä yksitykkisissä torneissa. Asennuksessa piti pitää huolta tornin yhteensopivuudesta 15 tuuman tykkitornin kanssa, jotta ongelmien ilmaantuessa alus voitaisiin ilman lisätöitä muuntaa käyttämään vakio 15-tuumaista tornia.[1]

Tosiasiassa 18 tuuman tykki oli vain suurennettu versio 15-tuumaisesta ja sen suuri suupaine heikensi merkittävästi tykin käyttökelpoisuutta.[1]

Kreikan laivaston tilaamista ja Kuninkaalliselle laivastolle siirretyistä risteilijöistä HMS Birkenheadistä ja HMS Chesteristä saatujen kokemusten perusteella yksittäin asennettujen 5,5 tuuman tykkien teho oli parempi kuin perinteisten kolmiputkisten 4 tuuman tykkien, joita käytettiin muissa luokkaan kuuluvissa aluksissa. Apuaseiksi valittuja 5,5 tuuman tykkejä asennettiin kaksinpuolin takimmaista mastoa, kaksinpuolin savupiippua, yksi keskilaivaan, kaksinpuolin päämastoa, kaksinpuolin savupiipun eteen sekä välikannelle kahtapuolin. Tykkejä asennettiin yhteensä yksitoista.[1]

HMS Furious ensimmäisen muutoksen jälkeen

Furious oli lähes valmis Armstrong-Whitworthin telakalla Elswickissä, kun Amiraliteetti päätti 26. kesäkuuta 1916 aluksen muuttamisesta tukialukseksi. Syynä muutokseen oli Suuren laivaston lentokoneiden puute. Tässä vaiheessa aluksen keulaan tuleva tykkitorni oli edelleen asentamatta. Torni korvattiin nyt lentokonesuojalla sekä keulaan rakennettiin viisto lentoonlähtökansi.[1]

Alus valmistui näin rakennettuna 4. heinäkuuta 1917 ja se liitettiin koeajojen jälkeen Suureen laivastoon. Komentaja Dunning teki kaksi onnistunutta laskua alukselle 2. elokuuta Sopwith Pupilla. Dunning sai surmansa yrittäessään uusia suorituksensa 7. elokuuta.[1]

Kun lentotoiminta alukselta oli osoittautunut lähes mahdottomaksi 1. syyskuuta mennessä, alukseen käskettiin 17. lokakuuta asentaa myös takaosaan lentokansi ja lentokonesuojat. Alus palasi marraskuun lopulla rakennuttajille, jotka poistivat takakannen 18 tuuman tykkitornin ammusvarastoineen, samoin poistettiin päämasto sekä keskilaivan 5,5 tuuman tykit sekä torpedoputket. Poistettujen rakenteiden tilalle rakennettiin lentokonesuoja sekä 284 x 70 jalan lentokansi samalle tasolle kuin etukansi. Lentokoneiden savupiippuun törmäämisen estämiseksi rakennettiin suuri verkko, jossa oli pystysuuntaiset vaijerit.[2]

Uudistettu alus otettiin palvelukseen 15. maaliskuuta 1918 Rosythissa Suuren laivaston lentolaivueeseen ja siitä tehtiin samalla kontra-amiraali Phillimoren lippulaiva. Laskeutumiskokeet aloitettiin huhtikuussa. Kokeissa lentokoneina käytettiin edelleen Sopwith Pupia, jossa oli sukset laskutelineinä, mutta ainoastaan kolme kolmestatoista laskeutumisesta onnistui. Suurin ongelma oli savu, joka aiheutti varjoja ja vääristymiä lentokannelle. Laskeutumista oli edelleen suunniteltava, mutta lentoonlähtö oli mahdollista. Alukselle myös siirrettiin uusia koneita, Sopwithin valmistamia 11/2 Struttereita ja 2F1 Cameleita.[2]

Alusken ollessa tiedusteluristeilyllä kesäkuussa 1918 sitä vastaan hyökkäsi kaksi vesilentokonetta. Alus sai kuitenkin torjuttua hyökkäyksen ilmatorjuntatykeillä ja lähettämällä ilmaan kaksi Sopwith Camelia. Alukselta lähteneet seitsemän Camelia hyökkäsivät 19. heinäkuuta 1918 zeppeliinitukikohtaan Tonderniin Schleswig-Holsteiniin.[2] Hyökkääviin koneisiin oli kuhunkin asennettu kaksi 50 paunan pommia. Hyökkäyksessä saatiin tuhottua kaksi ilmalaivaa.[3]

Alus operoi Itämerellä 1919, minkä jälkeen se siirrettiin Rosythiin reserviin marraskuussa 1919 odottamaan muutostöiden alkamista[2]. Aluksen muutostyöt alkoivat 1921 Rosythissä sekä Devonportissa, jolloin alukselle rakennettiin täyspitkä lentokansi ilman savuhormeja ja siltarakenteita. Sille kuitenkin jäi pieni etuosan lentokansi, joka jäi käyttökelvottomaksi lentokoneiden koon ja nopeuden kasvaessa. Aluksen pakokaasut ohjattiin aluksen perään ja siltarakenteet korvattiin avoimella hytillä kannen oikeassa reunassa.[4]

Furious palasi palvelukseen 1925, kunnes se siirrettiin 1931 telakalle muutostöitä varten. Aluksen palatessa seuraavana vuonna palvelukseen perän rakenteita oli muutettu sekä puolikansi oli korotettu kannen tasoon. Se oli modernisoitavana ennen toisen maailmansodan alkua, jolloin sen ilmapuolustusta vahvennettiin kuudeksi kaksiputkiseksi nelituumaiseksi ja kolmeksi kahdeksanputkiseksi kaksinaulaiseksi ilmatorjuntatykiksi sekä alukselle asennettiin kaksi tulenjohtojärjestelmää.[4]

Alus aloitti palveluksensa toisessa maailmansodassa osana Kotilaivastoa. Aluksen tehtävänä oli suojata saattueita sekä osallistua sukellusveneiden torjuntaan. Norjan sotaretken aikana alus oli osana maihinnousuja tukevaa laivastoa.[3]

Alus siirrettiin Välimerelle 1941 kesällä. Lokakuussa alus oli huollossa Yhdysvalloissa, minkä jälkeen se palasi Välimerelle. Alus osallistui marraskuussa 1942 operaatio Soihtuun.[3]

Uudelleen alus liitettiin osaksi Kotilaivastoa helmikuussa 1943. Alus osallistui Tirpitzin vastaisiin sotatoimiin yhdessä tukialusten HMS Formidablen ja HMS Indefatigablen sekä saattuetukialusten HMS Nabobin ja HMS Trumpeterin kanssa. Tehtävä oli samalla aluksen viimeinen.[3]

Alus siirrettiin syyskuussa 1944 reserviin ja vuotta myöhemmin se sijoitettiin maalilaivaksi.[3]

Furious poistettiin palveluksesta Euroopan sotatoimien päätyttyä ja se siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin romutettavaksi 23. tammikuuta 1948 BISCOlle, joka siirsi työn Arnott Youngille. Alus saapui maaliskuussa hinattuna romuttamolle Dalmuiriin, josta se siirrettiin edelleen Trooniin lopullista romuttamista varten.[4]

• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

• Fleet Air Arm arkisto HMS Furious
• US Navyn HMS Furious historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Royal Navyn HMS Furious sivut
• uboat.net HMS Furious
• Naval art HMS Furious
• HMS Furiousin operaatiohistoria
• battleships-cruisers.co.uk HMS Furious
• WW1 HMS Furious
• ACE pilots HMS Furious
• Maritime Request HMS Furious