HMS Eridge
HMS Eridge (viirinumero L68) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
| HMS Eridge | |
|---|---|
.jpg.webp) HMS Eridge |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 21. marraskuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 20. elokuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 28. helmikuuta 1941 |
| Loppuvaihe | romutettu 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
Valmistus
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 21. marraskuuta työnumerolla J4129. Alus laskettiin vesille 20. elokuuta 1940 ja valmistui 28. helmikuuta 1941.[1]
Palvelus
Maaliskuussa alus siirtyi koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flowhun, jossa se aloitti koulutuksen Kotilaivaston mukana. Alus liitettiin Irlanninmeren saattajaosastoon. Alus liittyi 26. huhtikuuta HMS Harvesterin, HMS Havelockin, HMS Hesperuksen, HMS Hurricanen, HMS Legionin, HMCS Ottawan, HMCS Restigouchen, HMCS Saquenayn ja Puolan merivoimien ORP Piorunin kanssa saattueeseen WS8A paikallissuojaksi. Se erkani 29. huhtikuuta saattueesta liittyäkseen Freetownista saapuvan saattueen SL71 paikallissuojaksi Clydeen.[1]
Alus liittyi 22. toukokuuta HMS Cairon, HMS Cossackin, HMS Maorin, HMCS Ottawan, HMS Sikhin, Restigouchen, HMS Zulun ja Piorunin kanssa saattueen WS8B paikallissuojaksi. Alus erkani 26. toukokuuta paikallissuojauksen mukana palaten Clydeen. Alus määrättiin kesäkuussa Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus lähti 18. kesäkuuta Gibraltarille, jossa se liittyi 21. kesäkuuta uuteen laivueeseensa suojaamaan Atlantin saattueita. Alus kohtasi 17. heinäkuuta HMS Avon Valen ja HMS Farndalen kanssa merellä Gibraltarin länsipuolella Clydestä saapuvan saattueen WS9C. Kohtaamisen jälkeen alus erkani saattueesta suojaten risteilijä HMS Manchesterin ja hävittäjien HMAS Nestorin ja HMS Lightningin kanssa kuljetusalus SS Pasteurin Gibraltarille. Seuraavana päivänä alus määrättiin suojaamaan Maltalle matkaavaa saattuetta operaatio Substancessa.[1]
Alus liittyi 21. heinäkuuta risteilijöiden HMS Edinburgh, Manchester ja HMS Arethusa sekä miinalaiva HMS Manxmanin hävittäjäsuojaan, jonka muut alukset olivat Cossack, Maori, HMS Fearless, Nestor, HMS Foxhound, HMS Firedrake, Avon Vale ja HMS Farndale. Osasto muodosti operaation Force X:n. Alus erkani 23. heinäkuuta suojatakseen hinattavana olevan HMS Firedraken paluun Gibraltarille. Alus liittyi 27. heinäkuuta operaatio Stylessä taistelulaiva HMS Nelsonin, lentotukialus HMS Ark Royalin ja taisteluristeilijä HMS Renownin ympärille koottuun hävittäjäsuojaukseen, jonka muuta alukset olivat HMS Faulknor, HMS Foresight, HMS Forester, Foxhound, HMS Fury, Cossack, Maori, Nestor ja HMS Encounter. Se palasi 31. heinäkuuta osaston mukana Gibraltarille.[1]
Alus siirrettiin 4. elokuuta HMS Avon Valen kanssa 2. hävittäjälaivueeseen Aleksandriaan, jonne ne matkasivat Hyväntoivonniemenreittiä Intian valtameren kautta. Alukset saapuivat 29. syyskuuta Sueziin ja ne liittyivät lokakuun alussa uuteen laivueeseensa.[1]
Alus siirrettiin marraskuussa Aleksandriassa 5. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se jatkoi saattueiden suojaamista sekä maavoimien operaatioiden tukemista itäisellä Välimerellä.[1]
1942
Alus suojasi 16. helmikuuta 1942 Aleksandriasta Maltalle HMS Carlislen, HMS Lancen, Avon Valen ja HMS Heythropin kanssa SS Clan Campbellin ja SS Clan Chattanin muodostamaa saattuetta MW9A operaatiossa MFM. Alus saattoi ilmahyökkäyksessä vaurioituneen Clan Campbellin Tobrukiin. Alus palasi 17. helmikuuta laivueen mukana Aleksandriaan.[1]
Alus lähti 20. maaliskuuta laivueensa mukana sukellusveneidentorjuntapartioon Aleksandrian edustalle ennen saattueen MW10 saapumista (operaatio MG1). Alus otti hinaukseen Bardian edustalla torpedo-osuman saaneen Heythropin, joka upposi seuraavana päivänä. Eridge tankkasi Tobrukissa ennen liittymistään seuraavana päivänä saattueeseen MW10. Saattueen jouduttua Italian laivasto-osaston uhkaamaksi alus määrättiin ohjaamaan se etelämmäs. Saattueen heikko ilmapuolustuskyky sekä alusten erilaiset nopeudet aiheuttivat ongelmia. Alus lähti 25. maaliskuuta Carlislen, HMS Beaufortin, HMS Dulvertonin ja HMS Hurworthin kanssa Aleksandriaan, jonne ne saapuivat 29. maaliskuuta.[1]
Eridgen, HMS Heron ja Hurworthin suojatessa 28. toukokuuta Tobrukiin saattuetta TA4 ne upottivat Tobrukin edustalla Saksan laivaston sukellusveneen U-568 (). Alus määrättiin kesäkuussa Maltan saattueen MW11 suojaksi laivueensa mukana (operaatio Vigorous).[1]
Alus lähti 11. kesäkuuta Port Saidista suojaten neljän rahtialuksen saattuetta MW11C, jonka kullakin aluksella oli hinattavanaan moottoritorpedovene (operaatio Rembrandt). Seuraavana päivänä SS City of Calcutta vaurioitui ilmahyökkäyksessä, jolloin Eridge, HMS Croome ja HMS Exmoor saattoivat vaurioituneen aluksen Tobrukiin. Saattaneet alukset palasivat 14. kesäkuuta saattueeseen, joka joutui toistuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Operaatio peruutettiin 15. kesäkuuta, minkä jälkeen alus palasi 17. kesäkuuta normaaliin laivuepalvelukseen.[1]
Alus tuki 10. heinäkuuta laivueen mukana maajoukkojen operaatioita. Seuraavana päivänä se tulitti Mersa Matruhia, jolloin satamassa ollut ammuslaiva SS Sturla upposi. Alus tuki 27. elokuuta HMS Aldenhamin, HMS Croomen ja Hurworthin kanssa maajoukkojen taistelua. Seuraavana päivänä ne tulittivat El Dabassa ollutta lentokenttää, josta palatessaana alukset joutuivat E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi.[1]
Aluksen osui oikealle takaosaan torpedo, joka aiheutti suuren räjähdyksen sekä massiivisen vuodon konehuoneeseen. Vuodon seurauksena alus menetti sähköt. Aldenham otti vaurioituneen aluksen hinaukseen Croomen ja Hurworthin suojatessa. Osasto joutui paluumatkalla Junkers Ju 87 pommittajien maaliksi.[1]
Alus saapui 31. elokuuta hinattuna Aleksandriaan, jossa se poistettiin palveluksesta vaurioiden tutkimisen ajaksi. Alus jäi satamaan, jossa sitä käytettiin majoitustilana vuoteen 1946. Alusta käytettiin myös arvokkaana varaosien lähteenä kuten korjattaessa karille ajossa vaurioitunut HMS Aldenham. Sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin lokakuussa 1946 kreikkalaiselle romuttamolle Aleksandriassa.[1]
Lähteet
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |