HMS Eagle (R05)

Pääartikkeli: Audacious-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin nimellä HMS Audacious Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 24. lokakuuta 1942 yhtenä neljästä Audacious-luokan tukialuksesta. Rakentaminen aloitettiin osana Kuninkaallisen laivaston sodanaikaista uustuotantoa täyttämään tappioita ja kokemusten osoittamaa tarvetta. Kahden aluksen tilaus kuitenkin peruutettiin vihollisuuksien loputtua ja kahden muun rakentaminen keskeytettiin. Alus laskettiin vesille 19. maaliskuuta 1946 nimellä HMS Eagle, koska edellisen HMS Eaglen tilaus oli peruutettu aiemmin.[1] Suunnitelmiin toteutettiin lukuisia muutoksia, vaikka alus laskettiinkin vesille ennen viiston lentokannen toteuttamista. Alus otettiin palvelukseen 5. lokakuuta 1951.

Vuosien 1954-1955 modernisoinnin aikana alukselle rakennettiin 5,5 asteen viistolentokansi minimaalisella peilijärjestelmällä[2]. Alus otti 1956 osaa Suezin kriisiin, joka oli samalla aluksen ensimmäinen sotatoimi[3]. Aluksella oli hävittäjäpommittajina 17 de Havilland Sea Venomia, 24 Armstrong Whitworth Sea Hawkia ja 9 Westland Wyvern S.4 sekä ilmavalvontakoneina neljä 849 laivueen Douglas Skyraider AEW.1 ja sukellusveneentorjuntantahelikoptereina neljä Westland Whirlwind HAR.3.[4]

Amiraliteetti suunnitteli rakentavansa aluksen uudelleen käyttäen pohjana HMS Victoriousta, mutta se osoittautui liian kalliiksi. Alus siirrettiin 1959 Devonportin telakalle, jossa sille tehtiin suppeampi, vaikkakin erittäin laaja modernisointi. Muutoskohteina olivat muun muassa majoitustilat, joihin asennettiin ilmastointi. Komentosilta rakennettiin uudelleen ja uudet tyyppien 984 ja 965 3D tutkat asennettiin. Lentokanneksi rakennettiin 2,5 tuuman teräskansi, jossa oli toteutettu 8,5 asteen viistorakenne. Kannelle asennettiin kaksi BH5-höyrykatapulttia, uudet jarruvaijerit sekä peililaskeutumisjärjestelmä. Aluksen sähköjärjestelmä uusittiin.[5]

Aluksen etuosan 4,5 tuuman ja kaikki 40 millimetrin ilmatorjuntatykit korvattiin kuudella Sea Cat -ohjusjärjestelmällä. Propulsiojärjestelmä huollettiin kokonaan. Modernisointiin oli varattu noin 11 miljoonaa puntaa, joka oli kuitenkin vain kolmannes uuden aluksen kustannuksista. Kustannukset kuitenkin nousivat modernisoinnin aikana ja siten alkuperäisen suunnitelman mukainen panssaroitu kansi jäi pois. Alus palautettiin palvelukseen vuonna 1964.[5]

Uppouma oli kasvanut modernisoinnin aikana 43 750 tonniin. Lentokoneiden määrä oli laskenut 42:een 899 laivueen de Havilland Sea Vixen FAW.2 -koneeseen, 800B laivueen neljään Supermarine Scimitariin ja Fairey Gannetiin.[6]

Tammikuussa 1966 Eagle vapautti sisaraluksensa HMS Ark Royalin Beiran sataman valvomisesta. Valvonnan tehtävänä oli estää aseiden ja varusteiden kuljettaminen Rhodesiaan. Alus palasi 10. toukokuuta Singaporeen.[7]

Alus siirrettiin 1966 huollettavaksi Devonportiin, jolloin alukselle asennettiin voimakkaammat katapultit, jotta se kykenisi paremmin operoimaan Blackburn Buccaneereilla. Alus palautettiin 1967 palvelukseen. Marraskuussa se osallistui brittijoukkojen evakuointiin Adenista.[8]

Aluksen palvelustehtävien Kauko-Idässä päättyessä, sen lentokonekalustoksi vaihdettiin maaliskuussa 1969 McDonnell Douglas F-4 Phantomit.[3]

Alus poistettiin palveluksesta tammikuussa 1972 Portsmouthissa, jossa alukselta poistettiin käyttökelpoinen materiaali, kuten tutkat ja aseet. Alus hinattiin Devonportin reserviin. Se myytiin lokakuussa 1978 romutettavaksi Cairnryanille Skotlantiin.[3]

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)

• Maritimequest HMS Eaglen kuvagalleria (englanniksi)
• HMS Eagle (englanniksi)