HMS Dunedin

HMS Dunedin (viirinumero D93) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1918 vesillelaskettu Danae-luokan kevyt risteilijä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Dunedin

HMS Diomede ja HMS Dunedin Wellingtonissa noin vuonna 1928
Aluksen vaiheet
Rakentaja Armstrong Whitworth, Newcastle-upon-Tyne
Hawthorn Leslie and Company, Hebburn
Kölinlasku 5. marraskuuta 1917
Laskettu vesille 19. marraskuuta 1918
Palveluskäyttöön 13. syyskuuta 1919
Poistui palveluskäytöstä U-124 upotti 24. marraskuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 4 276 t (standardi)
5 603 t (kuormattu)
Pituus 136 m
Leveys 14,2 m
Syväys 4,4 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 29 solmua
Miehistöä 462
Aseistus
Aseistus 6 × BL 6" (152 mm)/45 Mk XII -tykkiä yksiputkisina CP Mk XIV -asennukina
2 × 3" (76 mm) Mk II -ilmatorjuntatykkiä
2 × QF 2 naulan Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä
12 × 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus

Pääartikkeli: Danae-luokka

Alus tilattiin Armstrong Whitworthilta Newcastle-upon-Tynestä ja sen köli laskettiin 5. marraskuuta 1917. Alus laskettiin vesille 19. marraskuuta 1918 ja se otettiin palvelukseen 13. syyskuuta 1919.

Palvelus

Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Atlantin laivaston 1. risteilijäviirikköön. Alus lainattiin HMS Chathamin tilalle Uuden-Seelannin osastolle toukokuussa 1924.[1] Dunedin oli avustamassa pelastustöitä Napierissa Uudessa-Seelannissa helmikuussa 1931 yhdessä sluuppi HMS Veronican ja risteilijä HMS Diomeden kanssa kaupungin tuhouduttua Hawkesinlahden maanjäristyksessä.

Alus oli huollettavan vuoden vaihteessa 1931-1932.[1]

HMNZS Leander vapautti Dunedinin Uuden-Seelannin osastosta 29. maaliskuuta 1937 ja samalla toi määräyksen alukselle aloittaa kotimatkan. Englantiin palattuaan alus siirrettiin reserviin ja koulutustehtäviin.[1]

Alus palautettiin palvelukseen toisen maailmansodan uhatessa ja liitettiin Kotilaivaston (engl. Home Fleet}) 12. risteilijäviirikköön. Alukselle asennettiin samalla kaksi neliputkista puolentuuman ilmatorjuntakonekivääriä[2]. Alus siirrettiin syyskuussa 1939 11. risteilijäviirikköön Orkney- ja Shetlandinsaarille sijoitettuun osastoon. Alus vietti loppuvuoden Pohjanmeren partiotehtävissä (engl. Northern Patrol).[1] Alus oli mukana etsimässä Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Scharnhorstia ja Gneisenauta näiden upotettua aseistetun kauppa-aluksen HMS Rawalpindin.

Alus oli huollossa vuoden 1940 alussa, jolloin alukselle asennettiin tyypin 286M tutka[2]. Alus siirrettiin palvelukseen palatessaan Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian asemalle, jossa palvellessaan se pysäytti maaliskuussa saksalaisen kauppalaivan Heidelbergin, jonka miehistö upotti aluksensa ennen valtausta. Muutaman päivän kuluttua Dunedin pysäytti ja valtasi yhdessä Kanadan laivaston hävittäjän HMCS Assiniboinen kanssa saksalaisen kauppalaivan lähellä Jamaikaa Hannoverin, josta rakennettiin myöhemmin ensimmäinen Kuninkaallisen laivaston saattuetukialus HMS Audacity.[1]

Dunedin oli sulkemassa Vichyn Ranskan valvonnassa olevaa Martiniqueta kesä-heinäkuussa 1940. Alus oli joulukuussa suojaamassa saattuetta WS5A, kun Saksan laivaston risteilijä Admiral Hipper hyökkäsi saattueen kimppuun. Alukset eivät kuitenkaan kohdanneet.[1]

Alus pysäytti ja valtasi 15. kesäkuuta 1941 saksalaisen tukilaivan Lothringenin palvellessaan Etelä-Atlantilla ja osallistuessaan Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckin etsimiseen. Vallatusta aluksesta löytyi salaista tietoa sukellusveneiden liikkeistä. Aluksen seuraavat vallatut alukset olivat Vichyn Ranskan lipun alla purjehtineet kauppalaivat 22. kesäkuuta Ville de Rouen ja 30. kesäkuuta Ville de Tamative St. Paulin karikosta itään.[1]

Aluksen oli määrä olla seuraava Danae-luokan alus, joka muutettaisiin ilmatorjuntaristeilijäksi. Alus purjehti 24. marraskuuta 1941 keskisellä Atlantilla yksinäisellä partioretkellä St. Paulin karikolta itään ja Recifestä Brasiliasta kaakkoon, kun alukseen osui kaksi Saksan laivaston sukellusveneen U-124:n laukaisemaa torpedoa. Aluksen 486 hengen miehistöstä pelastui ainoastaan neljä upseeria ja 63 muuta miehistönjäsentä.[1]

Lähteet

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet

  1. Whitley s. 77
  2. Whitley s. 75

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.