HMS Diana (H49)

Pääartikkeli: D-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin Hebburn-on-Tynestä Palmers Shipbuilding and Iron Companyltä, missä köli laskettiin 20. kesäkuuta 1931. Alus laskettiin vesille 16. kesäkuuta 1932 ja otettiin palvelukseen 21. joulukuuta.[1]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren laivastoon. Se oli 1934 huollettavana Sheernessissä ennen siirtoaan Kiinan asemalle 8. hävittäjäviirikköön, joka nimettiin huhtikuussa 1939 21. hävittäjäviiriköksi. Alus oli viirikössä toisen maailmansodan alkuun, jolloin se liitettiin HMS Duncanin, HMS Daringin ja HMS Daintyn kanssa Välimeren laivastoon Aleksandriaan. Alus saapui lokakuussa 1939 Aleksandriaan. Alus oli vuoden lopulla huollettavana Maltalla, mistä se palasi Englantiin liitettäväksi Kotilaivaston 3. hävittäjäviirikköön. Alus suojasi 15. helmikuuta vaurioitunutta Duncania, kun se hinattiin Invergordonista Forthiin telakalle. Aluksen miehistö pelasti 35 Saksan laivaston sukellusveneen U-57:n 21. helmikuuta 1940 upottaman brittiläisen kauppalaivan Loch Maddyn miehistönjäsentä merestä 92 merimailia etelälounaaseen Rockallista.[2][1]

Alus suojasi 8. huhtikuuta joukkojenkuljetussaattuetta Norjaan. Perille päästyään alus suojasi raskaita pinta-aluksia, suoritti partiointia ja tuki maajoukkoja tykistötulella. Se suojasi 1. toukokuuta risteilijöitä HMS Manchester ja HMS Birmingham evakuoitaessa Åndalsnesistä ja Moldesta joukkoja. Alus suojasi 14. toukokuuta lentotukialus HMS Gloriousin Clydestä Norjan rannikolle, kun se siirtyi suojaamaan joukkojen lopullista evakuointia Norjasta operaatio Alphabetissä. Kesäkuussa alus suojasi HMS Acheronin ja HMS Highlanderin kanssa HMS Ark Royalin paluun Britteinsaarille.[1]

Hallitusten väliset keskustelut aluksen siirrosta Kanadan laivastolle korvaamaan 25. kesäkuuta tuhoutunut HMCS Fraser aloitettiin. Alus siirrettiin heinäkuussa telakalle huoltoon, minkä aikana tehtiin lopullinen päätös siirrosta. Se palasi palvelukseen elokuussa ja koeajojen jälkeen se siirrettiin virallisesti Kanadan laivastolle 6. syyskuuta nimellä HMCS Margaree. Aluksen korjaukset saatiin valmiiksi lokakuun alussa ja se lähti 17. lokakuuta Londonderrystä liittyäkseen saattueeseen OL8. Alus upposi Pohjois-Atlantilla suojatessaan saattuetta OL8 kolaroituaan rahtilaiva Port Fairyn kanssa. Aluksen upotessa menehtyi 142 miehistönjäsentä aluksenpäällikkö mukaan lukien.[3]

Aluksen päälliköinä olivat:

• Gerald Maxwell Bradshaw Langley 20. joulukuuta 1932 – heinäkuu 1934
• Geoffrey Nigel Oliver heinäkuu – 17. joulukuuta 1934
• ---
• Edward Gerard le Geyt 20. kesäkuuta 1939 – 6. syyskuuta 1940
• Joseph Wilton Rouer 6. syyskuuta – 22. lokakuuta 1940

• English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)