HMS Cossack (F03)

Tammikuussa 1940 Sherbrooke luovutti aluksen päällikkyyden laivueen komentaja Vianille, koska Vianin oma alus HSM Afridi oli telakalla huollettavana. Alus vastaanotti 14. helmikuuta ollessaan partiomatkalla Norjan rannikolla HMS Arethusan, HMS Intrepidin ja HMS Ivanhoen havainneen Saksan laivaston tukilaivan Altmarkin. Altmarkilla oli tietojen mukaan kannellaan runsaasti sotavankeuteen matkaavia brittiläisiä merimiehiä. Norjan laivaston alukset eivät olleet kyenneet painostamaan saksalaisalusta poistumaan aluevesiltään. Cossack pysäytti Altmarkin ja asetti sille valtausmiehistön saatuaan käskyn suoraan Winston Churchilliltä. Tukilaivan pakoyrityksessä se ajoi karille Jossingfjordissa, minkä jälkeen 299 brittiläistä meriupseeria ja merimiestä vapautettiin. Alus sai operaatiossa lieviä vaurioita keulaansa, minkä vuoksi se siirrettiin 20. helmikuuta Leithiin telakalle, josta se palasi palvelukseen 23. helmikuuta, jolloin Vian palasi Afridille.[3]

Alus osallistui Norjan taisteluihin. Se lähti 7. huhtikuuta Forthista merelle vara-amiraali Edward-Collinsin johtamassa osastossa, johon kuuluivat risteilijät HMS Galatea ja Arethusa sekä Afridin johtama 4. hävittäjälaivueen kymmenen hävittäjää[4]. Alus hinasi 9. huhtikuuta sisaraluksensa HMS Kelvinin kanssa törmänneen HMS Kashmirin telakalle Leithiin[5].

Alus suojasi 13. huhtikuuta yhdessä HMS Heron, HMS Foxhoundin ja HMS Foresterin kanssa taistelulaiva Warspitea, kun osasto tunkeutui Vestfjordiin tuhotakseen siellä Furiousin lentokoneiden havaitsemat Saksan laivaston alukset. Osastoon liittyi vuonossa vielä neljä hävittäjää. Seuranneessa niin kutsutussa Narvikin toisessa taistelussa alukseen osui yhdeksän Saksan laivaston hävittäjän Z17 Diether von Roederin ampumaa viiden tuuman kranaattia, jotka aiheuttivat merkittäviä vaurioita sekä surmasivat yksitoista ja haavoittivat 23 miehistönjäsentä. Alus muun muassa menetti liikuntakykynsä saatuaan osuman kattilahuone numero kahteen.[3][6]

Alus siirtyi satamassa, jolloin se törmäsi pinnan alla kelluvaan hylkyyn. Alus oli kiinni, kunnes nousuvesi irrotti sen 14. huhtikuuta. Alus peruutti pinteestä, minkä jälkeen HMS Kimberley saattoi aluksen Skjelfjordiin norjalaisten korjattavaksi. Aluksen tilapäiskorjausten valmistuttua se saattoi tankkeri British Ladyn Scapa Flowhun, minkä jälkeen se itse siirtyi Portsmouthiin telakalle. Alus siirrettiin telakalle 30. huhtikuuta. Aluksen korjaukset ja muutostyöt sen pohjavesi- ja polttoainetankkeihin valmistuivat 15. kesäkuuta Southamptonissa Thornycroftin telakalla. Muutostöiden aikana aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisilla nelituumaisilla Mk XIX ilmatorjuntatykeillä, päämasto lyhennettiin ja takimmainen sauhormi lyhennettiin ilmatorjunnan ampuma-alan parantamiseksi.[3]

Palvelukseen palanneen aluksen päällikkyyden vastaanotti Vian tehden siitä 4. hävittäjälaivueen johtoaluksen, koska Afridi oli tuhoutunut. Ennen liittymistään laivueeseensa alus suojasi risteilijä HMS Enterpriseä, joka kuljetti kultaa 130 miljoonan punnan arvosta turvasäilöön Yhdysvaltoihin.[3]

Laivueen mukana alus osallistui 6. heinäkuuta vaurioituneen sukellusvene HMS Sharkin etsintään. Alus oli sijoitettuna valmiusosastoon, joka valmistautui saksalaisten maihinnousuntorjuntaan. Se suojasi 11. elokuuta yhdessä HMS Maorin, HMS Sikhin ja HMS Duncanin kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa itärannikonsulkua (operaatio SN13)[1]. Alus kärsi pahoja vaurioita matkattuaan suurella nopeudella huonossa kelissä. Alus oli 28. elokuuta alkaen korjattavana Rosythissä, josta se palasi palvelukseen 13. lokakuuta. Se osallistui 13.-14. lokakuuta Egersundin edustalla hyökkäykseen saksalaisen saattueen kimppuun. Se siirrettiin 14. lokakuuta uudelleen telakalle peräsimessä havaittujen vikojen vuoksi, mistä se palasi 4. marraskuuta palvelukseen.[3]

Alus oli 7. tammikuuta alkaen Thornycroftin telakalla korjattava, koska aluksen pohjassa sekä pohjavesisäiliössä havaittiin vuotoa. Alus palasi palvelukseen 20. helmikuuta. Telakalla ollessa aluksen majoitustiloja (226 henkeä) lisättiin helpottamaan laivueenjohtajana toimimisessa sekä sille asennettiin tyypin 286M tutka.[3]

Palvelukseen palannut alus siirrettiin saattueiden suojaksi. Alus suojasi 22. toukokuuta Clydestä joukkojenkuljetussaattuetta WS8B. 4. hävittäjälaivueenkomentaja Vian sai aamuyöstä 26. toukokuuta Amiraliteetilta määräyksen liittyä Kotilaivastoon Cossackin, HMS Maorin, HMS Sikhin, HMS Zulun sekä Puolan laivaston ORP Piorunin kanssa korvaamaan polttoainepulasta kärsivät taistelulaivojen saattoalukset. Osasto havaitsi Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckin, jota vastaan ne hyökkäsivät 27. toukokuuta torpedoin ilman näkyvää tulosta. Alukset kuitenkin seurasivat saksalaisalusta, kunnes taistelulaivat HMS King George V ja HMS Rodney upottivat Bismarckin seuraavana päivänä. Cossack ja Zulu saattoivat King George V:n Loch Eween taistelun jälkeen.[3][7]

Alus palveli ajoittain edelleen Kotilaivastossa, mutta se osallistui Maltan saattueiden suojaamiseen. Alus suojasi 20. heinäkuuta alkaen saattuetta GM1, jolloin se oli Kotilaivaston lähettämien Force H:n vahvistuksien (Force X) mukana Välimerellä. Saattue oli osa 21.-24. heinäkuuta toteutettua operaatio Substancea. Alus oli saattueen etummaisena suojauksena 23. heinäkuuta alkaen HMS Eridgen lähdettyä hinaamaan vaurioitunutta HMS Firedrakea takaisin Gibraltarille. Se havaitsi aamuyöstä 24. heinäkuuta Italian laivaston kolme torpedovenetta juuri ennen hyökkäyksen alkamista tutkallaan.[8][9]

Alus osallistui 30.-31. heinäkuuta 1 750 sotilaan kuljettamiseen Maltalle operaatio Stylessä. Aluksen tehtävänä harhauttaa vihollista tulittamalla Algheroa, johon myös HMS Ark Royalin lentokoneet iskivät samassa yhteydessä. Harhautuksella saavutettiin torpedoveneiden siirtyminen Genovan lahdelle ja Sisilian lähivesille, vaikka Italian laivaston ylijohto ei uskonutkaan Sisilian maihinnousuun.[10][9]

Alus oli mukana operaatio Halberdissa. Aluksen ollessa 23. lokakuuta suojaamassa Gibraltarilta kotimaahan matkaavaa saattuetta HG75 siihen osui Saksan laivaston sukellusveneen U-563:n laukaisema torpedo sillan etupuolelle surmaten aluksen päällikön Berthonin sekä 158 muuta miehistönjäsentä (35°36′N, 10°04′W).Eloonjääneet jättivät aluksen, mutta se ei kuitenkaan uponnut heti ja miehistö palasi alukseen yrittämään sen pelastamista. Alus saatiin liikkeelle kohti Gibraltaria ja lopulta korvetti HMS Jonquilin saattama hinaaja Thames otti sen hinaukseen. Sään heiketessä Cossack upposi 27. lokakuuta sen jälkeen kun loput miehistöstä oli evakuoitu saattavaan korvettiin.[9]