HMS Castleton

HMS Castleton (viirinumero I23) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Aaron Ward (DD-132), joka luovutettiin Halifaxissa Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

HMS Castleton

HMS Campbeltown ja HMS Castleton
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bath Iron Works, Bath, Maine
Kölinlasku 11. elokuuta 1918
Laskettu vesille 10. huhtikuuta 1919
Palveluskäyttöön 9. syyskuuta 1940
Loppuvaihe romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1 090 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,3 m
Syväys 2,64 m
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 159
Aseistus
Aseistus 4 x 4" tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykkiä
12 x 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus
Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Bath Iron Worksiltä Bathista Mainesta, missä köli laskettiin 11. elokuuta 1918. Alus laskettiin vesille 10. huhtikuuta 1919 nimellä USS Aaron Ward kumminaan amiraali Wardin tytär ja kontra-amiraali Washington Lee Cappsin puoliso ja otettiin palvelukseen pari viikkoa myöhemmin 21. huhtikuuta ensimmäisenä päällikkönään komentaja Raymond A. Spruance.[1]

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus määrättiin Yhdysvaltain Atlantin laivaston 2. laivueen 13. divisioonaan. Sen ensimmäisenä tehtävänä oli avustaa Atlantin ylilentoa Trepassynlahdella toukokuussa 1919. Alus siirrettiin syyskuussa Tyynenmeren laivastoon, jossa se oli ensimmäisen kuukauden nostamassa mereen pudonnutta armeijan lentokonetta ja sen miehistön ruumiita Angelesinlahdella Meksikossa. Tehtävästä vapauduttuaan aluksen miehistö aloitti kouluttautumisen taistelulaivaston mukana. Laivasto otti 17. heinäkuuta 1920 käyttöön uuden numerointijärjestelmän, jolloin aluksen runkonumeroksi tuli DD-132.[1]

Alkuvuodesta 1921 alus osallistui kahteen pelastustehtävään lähellä kanavavyöhykettä. Tammikuusta maaliskuuhun alus etsi lentovene NC-6:ta, joka oli pudonnut ja helmikuussa se vastaanotti hätäsanoman USS Woolseyltä, joka upposi kolaroituaan 26. helmikuuta SS Steel Inventorin kanssa. Aaron Ward pelasti aluksen eloonjääneet. Alus palasi normaalipalvelukseen tehtävästä vapauduttuaan maaliskuussa ja se jatkoi aina palveluksesta poistoonsa saakka 17. kesäkuuta 1922, jonka jälkeen alus makasi ankkurissa San Diegossa.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 24. toukokuuta 1930 San Diegossa. Se palautettiin reserviin vuoden 1932 puolivälissä, mutta alus oli tämän jälkeen ajoittain palveluksessa ja sillä oli reservissä ollessaan minimimiehistö. Alus palasi palvelukseen joulukuussa 1934, kunnes se jälleen 1. huhtikuuta 1937 palautettiin reserviin. Alus palasi palvelukseen 30. syyskuuta 1939, jolloin siitä tehtiin Tyynenmeren laivston hävittäjädivisioona 65:n lippulaiva. Joulukuussa alus siirrettiin Atlantin laivastoon ja se saapui 11. joulukuuta Key Westiin Floridaan. Alus aloitti puolueettomuuspartioinnin Meksikonlahdella ja Länsi-Intian saaristossa.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 9. syyskuuta 1940 Halifaxissa ja se luovutettiin Britannialle yhtenä aluksista, jotka luovutettiin maiden välisen hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen nojalla.[1]

HMS Castleton

Alus otettiin 8. syyskuuta 1939 Halifaxissa Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä HMS Aaron Ward. Alus siirrettiin Newfoundlandin kautta Plymouthiin, jonne se saapui 26. syyskuuta. Alus siirrettiin Devonportin telakalle huollettavaksi sekä muutostöitä varten. Se nimettiin 2. lokakuuta HMS Castletoniksi.[2]

Marraskuun alussa palvelukseen palatessa alus liitettiin Läntisen reitin alaisuuteen 17. hävittäjälaivueeseen Liverpooliin. Alus suojasi 17. marraskuuta saattuetta OB244, joka oli ensimmäinen saattue marraskuun 5. päivän saattuekiellon jälkeen. Saksan laivaston sukellusvene U-137 havaitsi seuraavana päivänä saattueen, joka joutui 21. marraskuuta sukellusveneiden hyökkäyksen kohteeksi. Sukellusveneet upottivat saattueesta kauppalaivat SS Day-dawn ja SS Victoria. Saattue määrättiin seuraavana päivänä hajaantumaan, minkä jälkeen alus palasi saattajien mukana Plymouthiin.[2]

Castleton kärsi 1. ja 3. joulukuuta kolareissa vaurioita, joiden korjaamiseksi alus määrättiin Portsmouthin telakalle. Telakalla tehtiin samalla muutostöitä aluksen sukellusveneentorjuntakyvyn parantamiseksi. Se vaurioitui 18. tammikuuta 1941 ilmahyökkäyksessä telakalle, jossa ollessaan se liitettiin helmikuussa 17. hävittäjäviirikköön. Alus palasi palvelukseen maaliskuussa.[2]

Alus liittyi 1. miinalaivueen 17. viirikköön Kylessä. Alus liittyi laivueeseen 7. maaliskuuta, minkä jälkeen se osallistui miinoitusten suojaamiseen. Alus suojasi 19. maaliskuuta pohjoisensulun rakennustyötä (operaatio SN69) ja uudelleen 26. maaliskuuta (26. maaliskuuta). Alus joutui suojaustehtävän aikana ilmahyökkäykseen. Se kolaroi seuraavana päivänä apumiinalaiva HMS Agamemnonin kanssa.[2]

Huhtikuusta kesäkuun alkuun alus oli Clydessä korjattavana. Alus suojasi 16. kesäkuuta pohjoisen sulun rakentamista (operaatio SW66) ja se suojasi 25. kesäkuuta sekä 9. heinäkuuta uudelleen pohjoisensulun rakentamista (operaatiot SN70B ja SN67). Alus suojasi 15. heinäkuuta Suliskerin luoteispuolella apumiinalaiva HMS Teviot Bankia miinanlaskussa (operaatio SN12A).[2]

Alus siirrettiin 17. heinäkuuta luoteisen reitin alaisuuteen suojaamaan saattueita, mistä se palasi 20. elokuuta viirikköönsä suojaamaan miinanlaskuoperaatioita. Alus suojasi 25. elokuuta ja 7. syyskuuta Miinalaivueen aluksia miinoitusoperaatioissa SN70A ja SN61. Alus siirrettiin 12. syyskuuta Islantiin matkaavien saattueiden suojaksi.[2]

Marraskuussa alus vaurioitui räjähdysonnettomuudessa. Alus siirrettiin Newportiin Monmouthiin telakalle korjattavaksi. Se palasi palvelukseen huhtikuussa 1942 liittyen Kylessä viirikköönsä.[2]

Castleton suojasi 8. toukokuuta viirikkönsä mukana 1. Miinalaivuetta sekä miinalaiva HMS Adventurea Färsaarten matalikon miinoituksessa (operaatio SN3A). Alus siirrettiin 10. toukokuuta Islantiin matkanneiden saattueiden suojaksi, mistä alus palasi 10. kesäkuuta suojaamaan Färsaarten matalikon miinoituksia (operaatio SN3B).[2]

Alus muodosti 20. kesäkuuta yhdessä HMS St. Maryn, HMS Agamemnonin, HMS Southern Princen ja HMS Menestheusin kanssa harhautussaattueen suojattaessa Kuolaan menevää saattuetta PQ17 (operaatio ES). Alus palasi 2. heinäkuuta miinoitusten suojaksi. Se suojasi 31. heinäkuuta miinoituksen rakentamista Färsaarten ja Islannin välille (operaatio SN82).[2]

Elokuun alussa alus siirrettiin Islannin saattueiden suojaksi, mistä se palasi 14. elokuuta miinoitusten suojaamiseen. Alus suojasi 20. elokuuta Tanskansalmien miinoitusten täydentämistä (operaatio SN73). Alus erkani 22. elokuuta osastosta yhdessä HMS Newarkin kanssa pysäyttämään islantilaista troolaria, jonka sukellusvene U-654:n miehistö oli vallannut sukellusveneen tuhouduttua.[2]

Castleton suojasi syyskuussa troolari HMS Tedworthia nostettaessa puomialus HMS Barrancaa. Alus palasi lokakuussa viirikköönsä, jonka mukana se suojasi 10. lokakuuta Färsaarten matalikon miinoittamista (operaatio SN36). Alus oli uudelleen suojaamassa Färsaarten matalikon miinoituksia 1. marraskuuta (operaatio SN3F). Alus siirrettiin 5. marraskuuta saattuetehtäviin ja edelleen joulukuussa telakalle huollettavaksi.[2]

Maaliskuussa 1943 alus palasi palvelukseen, jolloin se sijoitettiin Rosythiin tehtävänään edelleen miinoitusten suojaaminen. Alus siirrettiin huhtikuussa saattuetehtäviin, josta se palasi toukokuussa laivueeseen. Se suojasi 5., 15. ja 26. toukokuuta apumiinalaivoja HMS Menestheusta, HMS Port Quebeciä ja HMS Agamemnonia rakennettaessa sukellusveneidentorjuntamiinoite luoteisen reitin alueelle (operaatioissa SN111A ja SN123A/B). Alus suojasi edelleen 11. ja 29. kesäkuuta sukellusveneidentorjuntamiinoitteiden rakentamista luoteisen reitin alueelle (operaatiot SN123C ja SN222A).[2]

Heinäkuussa alus siirrettiin saattueiden suojaksi. Alus pelasti 4. elokuuta RAF:n lentokoneen upottaman sukellusvene U-489:n eloonjääneet. Se määrättiin syyskuun lopulla ilmavoimien maalialukseksi, mitä tehtävää varten se siirrettiin lokakuussa telakalle muutostöihin.[2]

Marraskuussa alus palasi palvelukseen maalilaivana. Alus siirrettiin Rosythin saattajayksiköihin suojaamaan itärannikon saattueita, mistä se palasi lokakuussa maalilaivaksi. Se määrättiin maaliskuussa 1945 siirrettäväsi reserviin. Alus poistettiin palveluksesta 13. maaliskuuta, minkä jälkeen se makasi Grangemouthissa.[2]

Castleton sijoitettiin poistolistalle Euroopan sotatoimien päätyttyä. Alus myytiin 4. maaliskuuta 1947 BISCOlle, joka siirsi aluksen P. W. MacLellanille romutettavaksi. Alus saapui 2. tammikuuta 1948 romutettavaksi Bonessiin.[2]

Lähteet
  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.