HMS Burford (1722)
HMS Burford oli Britannian kuninkaallisen laivaston kolmannen luokan linjalaiva.
| HMS Burford | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Deptfordin telakka |
| Laskettu vesille | 19. heinäkuuta 1722 |
| Palveluskäyttöön | 7. elokuuta 1722 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1752 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 146 48/94 bm |
| Pituus | 46 m (tykkikansi) |
| Leveys | 12,65 m |
| Syväys | 5,28 m |
| Aseistus | |
| Aseistus |
70 tykkiä tykkikansi: 26 x 24 naulaa ylempi tykkikansi: 26 x 12 naulaa puolikansi: 14 x 6 naulaa keulakoroke: 4 x 6 naulaa |
Valmistus
Alus tilattiin 12. maaliskuuta 1720 Deptfordin telakalta, jossa sen vastaavana rakennusmestarina oli Richard Stacey. Se laskettiin vesille 19. heinäkuuta 1722 ja valmistui 7. elokuuta, jolloin valmistuskustannukset varustettuna olivat 13 463 puntaa 13 shilliniä ja 6,5 pennyä.[1]
Palvelus
Alus otettiin palvelukseen 1726 päällikkönään Charles Stewart. Se oli vara-amiraali Edward Hopsonin lippulaivana Gibraltarin salmessa talven 1726-1727 ja vuoden 1727 osana Wagerin laivasto-osastoa. Vuonna 1729 aluksen päällikkönä oli Charles Ogle, kun se oli varustettavana Välimerelle siirtoa varten. Vuonna 1734 aluksen päällikkönä oli Philip Vanbrugh. Se oli 1735-1736 Norrisin laivasto-osaston mukana Tagusissa. Alus poistettiin palveluksesta 5. toukokuuta 1737.[1]
Alus oli kesäkuusta 1737 maaliskuuhun 1738 huollettavana Chathamin telakalla, minkä kustannukset olivat 8 298 puntaa 11 shillinkiä ja neljä pennyä. Aluksen palatessa palvelukseen sen päällikkönä oli Ellis Brand. Burford siirrettiin 6. joulukuuta 1738 vartiolaivaksi Chathamiin, jossa se varustettiin kesäkuussa 1739 lippulaivaksi.[1]
Alus oli amiraali Edward Vernonin lippulaivana Portobellon taistelussa 1739, jolloin sen päällikkönä oli Thomas Watson.[1]
Lähteet
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
Viitteet
- Winfield, Rif s. 45