HMS Boreas (H77)

Toisen maailmansodan alkaessa aluksen palveluspaikaksi määrättiin Noren osaston Doveriin sijoitettu 19. hävittäjälaivue, jossa alus aloitti Pohjanmeren valvonnan. Alus suojasi 15. joulukuuta HMS Basiliskin, HMS Eskin ja HMS Expressin kanssa apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa Galloperin miinoituksen luomisessa.[1]

Tammikuussa 1940 alus siirrettiin Rosythiin suojaamaan Clydestä lähteviä saattueita. Alus määrättiin 4. helmikuuta auttamaan ilmahyökkäyksessä liikuntakyvyttömäksi tullutta miinalaiva HMS Sphinxiä. Se joutui tehtävän aikana ilmahyökkäykseen, jossa sen perä vaurioitui. Alus joutui telakalle Rosythiin, minkä jälkeen palasi saattuetehtäviin.[1]

Alus ja HMS Brazen suojasivat 1. maaliskuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankia laskettaessa miinoitusta Moray Firthiin (operaatio DML). Alus siirrettiin 29. maaliskuuta Rosythiin 12. hävittäjälaivueeseen. Alus jatkoi kuitenkin edelleen saattueiden suojaamista. Alus suojasi 5. toukokuuta HMS Brilliantin ja HMS Verityn kanssa apumiinalaiva HMS Hamptonin miinoitusmatkan sen laskiessa miinoja Galloperiin (operaatio DML3).[1]

Alus siirrettiin 14. toukokuuta Harwichiin tukemaan Alankomaiden sotilasoperaatioita. Alus törmäsi seuraavana päivänä Brilliantin kanssa, jonka vuoksi se siirrettiin 18. toukokuuta korjattavaksi telakalle, mistä se palasi 20. kesäkuuta palvelukseen Doverissa liitettynä tilapäisesti 1. hävittäjälaivueeseen.[1]

Boreas ja Brilliant joutuivat 23. heinäkuuta Saksan ilmavoimien lentokoneiden hyökkäykseen Englannin kanaalissa ollessaan E-veneiden torjuntamatkalla. Boreaksen perän viereen osui ensimmäisessä hyökkäyksessä pommi, joka aiheutti pienen vuodon ja pudotti nopeuden 17 solmuun. Seuraavassa hyökkäyksessä aluksen komentosillalle osui kaksi pommia, jotka surmasivat 22 miehistönjäsentä. Alus jouduttiin hinaamaan Doveriin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 23. tammikuuta 1941 sijoitettuna Scapa Flowhun koulutukseen.[3][2][1]

Maaliskuussa Boreas ja Brilliant määrättiin Freetowniin 18. hävittäjälaivueeseen, jossa alukset korvasivat HMS Foxhoundin ja HMS Duncanin. Alukset saapuivat saattueen mukana Freetowniin 28. huhtikuuta. Aluksen miehistö pelasti 22. toukokuuta veneestä Saksan laivaston sukellusvene U-105:n 15. toukokuuta upottaman brittiläisen kauppalaivan Rodney Starin eloonjääneet.[2]

Elokuun alussa alus suojasi saattuetta HG70 Freetownista Gibraltarille ja 10. elokuuta Gibraltarilta edelleen Englantiin.[1] Aluksen miehistö poimi merestä 18. elokuuta kahdeksantoista miestä viikkoa aikaisemmin uponneelta norjalaiselta tankkeri Mirlolta. Sukellusvene U-130 oli torpedoinut 11. elokuuta tankkerin 870 merimailia länsilounaaseen Freetownista (06°04′N, 26°50′W).[2]

Boreas irrotettiin 24. elokuuta saattueesta etsimään eloonjääneitä Portugalin rannikolta. Alus pelasti seuraavien alusten miehistönjäseniä[1]:

• viisi miehistönjäsentä brittiläiseltä höyrylaiva Alvalta, joka oli uponnut 19. elokuuta
• neljä miehistönjäsentä brittiläiseltä rahtilaiva Aldergrovelta, joka oli uponnut 23. elokuuta
• neljä miehistönjäsentä brittiläiseltä hinaaja Empire Oakilta, joka oli uponnut 22. elokuuta
• viisi miehistönjäsentä norjalaiselta kauppalaiva Spindiltä, joka oli vaurioitunut sukellusvene U-552:n tykkitulessa. HMS Boreas upotti pahoin vaurioituneen kauppalaivan lopulta tykkitulella Lissabonin itäpuolella (40°43′N, 11°39′W).[2]

Pelastetut merimiehet alus laski 25. elokuuta maihin Gibraltarilla, jonka jälkeen se lähti South Shieldiin. Alus siirrettiin 19. syyskuuta telakalle, josta se palasi palvelukseen tammikuun alussa 1942. Alus palasi Freetowniin, jonne se saapui 25. tammikuuta saattueessa WS15. Lokakuussa alus määrättiin itäiselle Välimerelle, jonne se lähti Hyväntoivonniemen ja Punaisenmeren kautta. Alus saapui Aleksandriaan 11. marraskuuta.[1]

Marraskuussa 1942 alus osallistui Pohjois-Afrikan maihinnousuun suojaamalla saattueita.[1] Alus poimi merestä 1. tammikuuta 1943 kolme amerikkalaisen kauppalaivan Arthur Middletonin eloonjäänyttä. Sukellusvene U-73 oli torpedoinut kauppalaivan Oranin edustalla (35°45′N, 00°45′W).[2]

Tammikuussa 1943 alus liitettiin Gibraltarilla 13. hävittäjälaivueeseen, josta se siirrettiin helmiskuussa edelleen Freetowniin.[3] Alus palasi kesäkuussa Gibraltarille.[1] Elokuussa alus siirrettiin huollettavaksi Englantiin. Alus otettiin syyskuussa Cammell Lairdin telakalle, missä se oli huollettavana, kunnes se luovutettiin 5. huhtikuuta 1944 Kreikan laivastolle.[3]

Alus siirrettiin virallisesti Kreikan hallintaan maaliskuussa Liverpoolissa, ja se otettiin Kreikan laivaston palvelukseen 25. maaliskuuta nimellä BN Salamis. Huhtikuun alus oli koulutuksessa Scapa Flowssa liitettynä Kotilaivastoon. Alus törmäsi toiseen alukseen koulutuksen aikana ja siirrettiin 28. huhtikuuta korjattavaksi Amos and Smith Shipyardille Hulliin.[1]

Kesäkuussa alus palasi palvelukseen, minkä jälkeen koulutus saatettiin loppuun. Se lähti heinäkuussa saattueen mukana Gibraltarille. Alus oli Gibraltarilla saattuetehtävissä, kunnes se lokakuussa siirrettiin itäiselle Välimerelle. Alus osallistui Kreikan saarten vapauttamiseen ja myöhemmin mannermaan taisteluihin.[1]

Salamis palautettiin 10. toukokuuta 1951 Maltalla Kuninkaalliselle laivastolle, joka palautti alukselle alkuperäinen nimen. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 23. marraskuuta BISCOlle romutettavaksi. Alus hinattiin 15. huhtikuuta 1952 romutettavaksi Charlestowniin.[1][3]

Aluksen päälliköinä olivat:

• Michael Wilfred Tomkinson 28. maaliskuuta 1939 –
• telakalla
• David Hugh Maitland-Makgill Crichton, DSC 19. marraskuuta 1940 – 8. joulukuuta 1941
• Eric Lister Jones, DSC 8. joulukuuta 1941 – syyskuu 1943
• telakalla