HMS Bermuda (52)

Pääartikkeli: Crown Colony -luokka (risteilijä)

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companyn telakalta Clydebankistä, missä köli laskettiin 30. syyskuuta. Alus laskettiin vesille 11. syyskuuta 1941 kumminaan varakreivitär Weir ja valmistui 21. elokuuta 1942.[1]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivastoon. Koeajot ja pienet korjaukset jatkuivat lokakuulle, jolloin alus päätettiin liittää Pohjois-Afrikan maihinnousua tukevaan laivastoon. Alus lähti 26. lokakuuta taistelulaivojen HMS Duke of Yorkin ja HMS Nelsonin, taisteluristeilijä HMS Renownin, lentotukialusten HMS Formidablen ja HMS Victoriousin, risteilijä HMS Argonautin sekä yhdentoista hävittäjän kanssa Gibraltarille, jonne osasto saapui 3. marraskuuta ja liittyi Force H:hon. Osasto vietti pari seuraavaa päivää täydennettävänä, kunnes se lähti 6. marraskuuta merelle.[1]

Alus suoritti tulitukitehtäviä maihinnousun aikana sekä valvoi, etteivät Vichyn Ranskan tai Italian laivaston alukset päässeet häiritsemään maihinnousulaivastoa. Alus joutui 8. marraskuuta yhdessä HMS Sheffieldin kanssa Algerin edustalla 34:n Saksan ilmavoimien Heinkel He 111 -pommikoneen hyökkäyksen kohteeksi, jolloin alukset ilmoittivat ampuneensa alas yhden koneen ja vaurioittaneensa toista.[1]

Alus suojasi 10. marraskuuta yhdessä Sheffieldin kanssa kolmea joukkojenkuljetusalusta näiden matkatessa Bougieen. Tehtävän päätyttyä alus vapautettiin palaamaan Scapa Flow’hun ja suorittamaan normaaleja saattuetehtäviä osana Kotilaivastoa.[1]

HMS Bermuda

Amiraliteetti määräsi Bermudan 14. marraskuuta lippulaivaksi perustettavaan Force Q:hon, jonka tehtävänä oli häiritä akselivaltojen saattueita. Aluksen tehtävä siirrettiin kuitenkin Force H:lle ja se palasi välittömästi Scapa Flowhun, jossa se liittyi 4. joulukuuta Kotilaivastoon. Alus suojasi 31. joulukuuta yhdessä taistelulaivojen HMS King George V:n ja HMS Howen sekä hävittäjäsuojan kanssa Jäämereltä saapuvaa saattuetta RA51 sen jälkeen, kun Venäjälle menevä saattue JW51B oli joutunut Saksan laivaston risteilijöiden Admiral Hipperin ja Lützowin hyökkäyksen kohteeksi. Tämän jälkeen alus suojasi saattueita JW52 ja RA52.[1]

Alus lähti 29. maaliskuuta 1943 partiomatkalle yhdessä HMCS Athabaskanin kanssa Färsaarten ja Islannin väliselle merialueelle, kun saatiin tiedustelutieto, että Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitz, taisteluristeilijä Scharnhosrst ja raskas risteilijä Lützow olisivat merellä. Alukset palasivat kuitenkin 2. huhtikuuta Scapa Flow'hun havaitsematta saksalaisia.[1]

Alus vapautti toukokuun alussa HMS Scyllan suojaamasta Kanadaan TRIDENT-kokoukseen pääministeriä kuljettavaa RMS Queen Maryä. Alus purjehti 31. toukokuuta Greenockista yhdessä risteilijä HMS Cumberlandin ja hävittäjien HMCS Athabaskanin ja HMS Eclipsen kanssa noutamaan Huippuvuorten varuskuntaa (operaatio Gearbox). Osaston suojana olivat lentotukialus HMS Furious, risteilijä Scylla sekä hävittäjät HMS Echo ja HMS Middleton. Huono sää pakotti osaston etsimään suojaa Islannin Akureyristä, josta osasto jatkoi matkaa 7. kesäkuuta ja saapui 10. kesäkuuta Huippuvuorille. Osasto palasi 14. kesäkuuta Scapa Flow'hun.[1]

Alus siirrettiin 30. kesäkuuta Plymouthiin, mistä käsin se suojasi heinäkuun ajan sukellusveneentorjuntaosastojen toimintaa (operaatiot Musketry ja Seaslug) Biskajanlahdella. Elokuussa se oli samoissa tehtävissä Espanjan rannikolla (operaatio Percussion) ja samalla alus suojasi alueella kulkevia saattueita. Alus siirrettiin syyskuussa huollettavaksi, minä aikana aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin. Alus palasi 25. lokakuuta palvelukseen.[1]

Bermuda suojasi yhdessä risteilijöiden HMS Jamaica ja HMS Kent saattueita JW54A, JW54B sekä RA54B. Alus palasi 3. joulukuuta Scapa Flow'hun, josta se siirrettiin 11. joulukuuta Clydeen telakalle Jäämerellä saatujen vaurioiden korjaamiseksi. Se palasi palvelukseen 22. joulukuuta. Alus suojasi alkuvuoden 1944 Jäämeren saattueita JW56A, JW56B ja RA56 sekä osallistui Norjan rannikolle hyökkäävien lentotukialusten suojaamiseen. Alus siirrettiin huhtikuussa Tyneen telakalle, josta se palasi toukokuussa. Alus osallistui 19. toukokuuta Kotilaivaston harjoitukseen, jolla valmistauduttiin Normandian maihinnousuun (operaatio Neptune). Kesäkuun ajan alus oli satamassa tai sen lähialueella päivystämässä. Alus määrättiin 30. kesäkuuta liittymään Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, minkä johdosta se siirrettiin Clydeen telakalle tarkastettavaksi ja täydennettäväksi.[1]

Alus oli loppuvuoden telakalla, jossa sille vaihdettiin tyypin 284 tulenjohtotutkan tilalle senttimetrialueen tutka tyyppiä 274. Alukselle asennettiin tyypin 277 pintavalvontatutka ja tyypin 293 korkeudenmääritystutka. Ilmavalvontatutka tyyppiä 281 vaihdettiin tyypin 281B tutkaan. Alus aloitti koeajot maaliskuussa, minkä jälkeen sillä aloitettiin valmistautuminen lähtöön. Alus lähti 3. toukokuuta 1945 koulutukseen Välimerelle ja lähti 6. kesäkuuta edelleen Ceylonin kautta Kaukoitään. Alus saapui 7. heinäkuuta Sydneyyn Australiaan.[1]

Alus kuului Taisteluosasto 111.3:een, jonka muut alukset olivat lentotukialus HMS Colossus, risteilijät HMS Argonaut ja HMS Belfast sekä hävittäjät HMS Tumult, HMS Tuscan, HMS Tyrian ja HMS Quiberon. Osasto purjehti Yhdysvaltain laivaston tukikohtaan Leytelle ennen siirtymistään edelleen Formosalle, jossa aluksella otettiin 9. syyskuuta vastaan alueen japanilaisten joukkojen virallinen antautuminen.[1]

Alus osallistui sotavankien kotiinkuljetuksiin Japanista ja Kiinan Weittsienistä. Syyskuun lopulla alus oli Shanghaissa ja Hongkongissa ottamassa aluetta jälleen Britannian hallituksen valvontaan. Aluksesta tehtiin 5. risteilijäviirikön lippulaiva ja se pysyi alueella sodan päätyttyä. Alus oli 1946 huollettavana Hongkongissa. Alus aloitti paluumatkansa toukokuussa 1947 purjehtien Suezin kanavan kautta ja se saapui 19. kesäkuuta Plymouthiin. Alus poistettiin palveluksesta Chathamissa ja se siirrettiin reserviin.[1]

Bermuda palasi palvelukseen lokakuussa 1950 Devonportissa, minkä jälkeen alus suoritti palvelusta Etelä-Atlantilla ja Intian valtamerellä, kunnes se poistettiin uudelleen palveluksesta vuonna 1953. Se palasi kuitenkin palvelukseen maaliskuussa 1953 Välimerelle aina vuoteen 1954, jolloin se liitettiin Kotilaivastoon keveiden osastojen komentajan lippulaivaksi. Alus poistettiin palveluksesta 1956, jolloin se siirrettiin modernisoitavaksi.[1]

Alus palasi palvelukseen Kotilaivastossa ja Välimeren laivastossa, kunnes se poistettiin palveluksesta 1962. Alus sijoitettiin reserviin ja se määrättiin Kotilaivaston lippulaivaksi. Alus poistettiin lopullisesti 1963 ja riisuttiin aseista 30. heinäkuuta Portsmouthissa. Se sijoitettiin ylläpitämättömään reserviin, kunnes se siirrettiin 1965 poistolistalle ja myytiin lopulta BISCO:lle. Bermuda hinattiin romutettavaksi T. W. Wardille Briton Ferryyn, jonne se saapui 26. elokuuta.[1]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

• Ylen Elävä arkisto: HMS Bermuda Helsingissä 1960