HMS Berkeley (L17)

Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin työnumerolla J3302 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta 1939. Alus laskettiin vesille 29. tammikuuta 1940 ja valmistui 6. kesäkuuta.[1]

Vastaanottotestien ja varustamisen päätyttyä miehistön koulutuksen aloittamista siirsi hävittäjäpula, jonka syynä olivat suuret tappiot sekä useiden hävittäjien vaurioituminen evakuoitaessa joukkoja mannermaalta. Alus määrättiin välittömästi evakuoimaan joukkoja Kanaalin ja Biskajanlahden satamista. Se hyökkäsi 7. kesäkuuta tuloksetta sukellusvenettä vastaan suojatessaan saattuetta.[1]

Alus oli 16. kesäkuuta La Pallicessa, josta se palasi kotimaahan suojaten kahta ilmavoimien henkilökuntaa kuljettanutta rahtialusta. Se lähti operaatiossa XD Bordeauxiin mukanaan tuhoamisosasto, minkä jälkeen se viipyi satamassa viestiliikennekeskuksena. HMS Beagle vapautti 20. kesäkuuta aluksen tehtävästä, minkä jälkeen se evakuoi 23. kesäkuuta joukkoja Le Verdonista. Alus palasi 25. kesäkuuta Plymouthiin mukanaan evakuoimaansa henkilöstöä, joita olivat muun muassa Pariisin suurlähetystön henkilökunta. Alus liitettiin saavuttuaan Portsmouthin 1. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä valvomaan meriliikennettä Englannin kanaalissa ja Pohjanmerellä.[1]

Alus suojasi 5. elokuuta risteilijä HMS Calcutan, HMS Garthin ja Kotilaivaston hävittäjien kanssa 1. miinalaivuetta laskettaessa miinoitusta Irlanninmerelle operaatiossa SN32. Alus etsi syyskuussa saksalaisten maihinnousualuksia Le Touquetin ja Cap d'Antiferin väliltä, mistä se palasi lokakuussa normaaliin laivuepalvelukseen.[1]

Alus tuki 19. joulukuuta rannikkopuolustusjoukkoja taistelussa Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus kärsi seuraavana päivänä pahoja vaurioita osuttuaan miinaan Ulko-Medwayn alueella. Se siirrettiin vielä samana päivänä korjattavaksi Chathamin telakalle.[1]

Tammikuussa 1941 alus palasi laivueeseensa, josta se siirrettiin 22. helmikuuta suojaamaan yhdessä HMS Vansittartin ja HMS Tynedalen kanssa operaatiossa JK HMS Icarusta, jonka tehtävänä oli miinoittaa Le Havren ja Cherbourgin välinen laivareitti. Alus jatkoi normaalia laivuepalvelusta tehtävästä vapauduttuaan. Alus määrättiin suojaamaan rannikkosaattueita E-veneiltä.[1]

Alus osallistui 15. helmikuuta 1942 Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin pysäytysyritykseen niiden matkatessa Brestistä Kanaalin läpi Saksaan. Alus suojasi muuten laivueen mukana Kanaalin ja itärannikon saattueita sekä valvoi Kanaalin meriliikennettä.[1]

Alus suojasi 12. toukokuuta HMS Blencathran kanssa risteilijä HMS Berwickiä Portsmouthista Rosythiin. Tehtävästä vapauduttuaan alus jatkoi laivuepalvelustaan, kunnes se määrättiin heinäkuussa HMS Albrightonin, HMS Bleasdalen, HMS Calpen, Garthin, HMS Brocklesbyn, HMS Fernien ja Puolan merivoimien ORP Ślązakin kanssa Dieppeen tehtävään iskuun operaatio Jubileehen. Alus osallistui osaston mukana operaatiota varten järjestettyihin harjoituksiin.[1]

HMS Berkeley ilmahyökkäyksen jälkeen

Suunniteltu operaatio viivästyi ja sen turvallisuus samalla vaarantui. Berkeley osallistui 18. elokuuta hyökkäysosaston suojaamiseen Dieppeen. Osasto joutui seuraavana päivänä Dieppen edustalla ilmahyökkäykseen, jolloin alukseen osui kaksi pommia komentosillan etupuolelle. Keulaosastot täyttänyt voimakas vuoto mursi aluksen kölin, minkä jälkeen annettiin käsky jättää alus. Albrighton ja rannikkolaivueen tykkiveneet pelastivat eloonjääneet, minkä jälkeen Albrighton upotti tuomitun aluksen torpedoimalla.[1]

• English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)