HMS Ben-my-Chree

Isle of Man Steam Packet Company tilasi vuonna 1907 Vickers, Sons and Maximilta Barrow-in-Furnessista SS Ben-my-Chreen, jonka tilaushinta oli 112 000 puntaa. Aluksen voimanlähteenä oli kolme Vickersin suoravetoista höyryturbiinia, jotka oli kytketty kukin omaan akseliinsa. Alus saavutti 11. heinäkuuta 1908 koeajoissa 73,9 merimailin matkalla Cumbaesta Scull Martinin majakkalaivalle. Merellä aluksella oli 8 solmun vastatuuli sekä kahden solmun luode, mitta paluumatkalla tuuli tyyntyi. Kahdella yrityksellä aluksen keskinopeudeksi mitattiin 25,34 solmua, ja alus kykeni kaksi tuntia matkaamaan 26,83 solmun nopeudella. Ulommat turbiinit pyörivät 480 kierrosta minuutissa ja keskimmäinen korkeapaineturbiini 460 kierrosta minuutissa. Värinä maksiminopeudella ei ollut häiritsevää. Alus kykeni paikaltaan kiihdyttämään maksiminopeuteen 66 sekunnissa.[1]

Koeajot kestivät vain päivän, minkä jälkeen alus palasi Greenockiin laskemaan maihin tilaajan edustajat ja hiilestämään. Alus jatkoi matkaansa Liverpooliin, jossa se siirrettiin telakalle lopullista tarkastusta varten ennen tilaajalle luovuttamista. Isle of Man Steam Packet Company vastaanotti uuden lippulaivansa sekä maksoi lopun kauppahinnasta telakalle 14. heinäkuuta 1908.[1]

Kattiloissa poltettiin 95 tonnia hiiltä päivässä, mikä teki siitä kalliin käyttää jopa täydellä matkustajamäärällä. Sen seurauksensa alus oli yhdeksän kuukautta vuodessa satamassa. Aluksella oli 119 hengen miehistö, ja sen oli luvallista kuljettaa kerrallaan 2 549 matkustajaa.

Kuninkaallinen laivasto lunasti aluksen 1. tammikuuta 1915, ja seuraavana päivänä aloitettiin Cammell Lairdin telakalla Birkenheadissä aluksen muuttaminen vesilentokoneiden emälaivaksi nimellä HMS Ben-my-Chreeksi. Aluksen jälkimmäisen savuhormin takana olleiden kansirakenteiden tilalle rakennettiin kuuden lentokoneen hangaari. Koneiden siirtämiseksi asennettiin nosturi. Aluksen etukannelle rakennettiin 18-metrinen lentoonlähtöalusta. Lisäksi alus aseistettiin neljällä 12 naulan tykillä ja kahdella kolmen naulan ilmatorjuntatykillä. Toukokuussa 1916 alukselle asennettiin lisää 12 naulan tykkejä sekä kahden naulan ilmatorjuntatykkejä.

Alus liitettiin aluksi Harwichiin sijoitettuihin yksiköihin ({k-en|Harwich Command}}) päällikkönään Cecil L'Estrange Malone. Se osallistui 3. toukokuuta Norddeichiin tehtyyn ilmaiskuun, jolloin aluksen Sopwith Schneider laukaistiin lentoonlähtöalustalta kelkkaa käyttäen. Isku kuitenkin keskeytettiin tiheän sumun vuoksi, ja alus palasi satamaan seuraavana päivänä. Hävittäjä HMS Lennox törmäsi tiheässä sumussa alukseen 6. toukokuuta, mutta onneksi vauriot jäivät vähäisiksi. Seuraava yritys iskeä Norddeichiin tehtiin 11. toukokuuta, mutta sekin peruutettiin onnettomien yhteensattumien vuoksi (muun muassa aluksen lentokoneen moottori ei käynnistynyt).

Toukokuun lopulla alus oli matkalla Dardanelleille mukanaan kaksi Short Type 194 torpedopommittajaa. Se saapui 10. kesäkuuta Lesbokselle. Lentokoneiden tehtävänä oli pääasiassa maavoimien taistelua tukevien sotalaivojen tykistön tulenjohto. Lisäksi lentokoneita käytettiin tiedusteluun.

Tiedustelulennolla havaittiin 11. elokuuta Osmanien laivaston Marmarameren pohjoisrannikolla. Seuraavana päivänä aluksen Short 184 hyökkäsi torpedolla varustettuna alusta vastaan.

Aluksen miehistö pelasti 2. syyskuuta Lemnoksen edustalla torpedoidun joukkojenkuljetusaluksen HMT Southlandin eloonjääneet. Alus siirrettiin Port Saidiin Gallipolin sotatoimien lopulla. Siitä tehtiin Itä-Intian ja Egyptin merilentokonelaivueen lippulaiva, kun laivue muodostettiin tammikuussa 1916. Alus kolaroi 11. helmikuuta SS Ugandan kanssa, jolloin keula vaurioitui. Alus oli 13. maaliskuuta - 25. huhtikuuta korjattavana Suezilla. Se siirrettiin loppuvuodesta 1916 Adeniin.

Ranskan joukot olivat 20. joulukuuta 1916 Kastellorizon, jonne pyydettiin vesilentokoneita tiedustelutehtäviin. Aluksen saavuttua Osmanien tykistö avasti tulen osuen alukseen, mikä aiheutti tulipalon. Miehistön käskettiin jättää liikuntakyvytön ja tulessa oleva alus. Tykistötulen jatkuessa alus upposi matalaan veteen, missä hylky oli vuoteen 1920. Pelastusalus Valletten avustamana hylky nostettiin ja hinattiin Pireukseen, missä sen todettiin olevan korjauskelvoton. Se romutettiin 1923 Venetsiassa.

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Burns, Ian M.: Ben-my-chree Woman of My heart Isle of Man Packet Steamer and Seaplane Carrier. Leicester, Englanti: Colin Huston, 2008. ISBN 978-0-9501868-1-8. (englanniksi)