HMS Beagle (1820)

Alus tilattiin 13. kesäkuuta 1817 Woolwichin telakalta ja sen köli laskettiin kesäkuussa 1818. Alus laskettiin vesille 11. toukokuuta 1820 Thamesjokeen. Se otettiin palvelukseen 19. heinäkuuta 1820 kuningas Yrjö IV:n kruunajaisiin. Aluksen valmistuskustannukset olivat 7 803 puntaa ja lisäksi vuosina 1825–1826 tehtyyn varustamiseen tutkimusmatkaa varten kului 5 913 puntaa.[2]

Beagle telakoitui 27. syyskuuta 1825 Woolwichiin muutostöitä varten. Kanuunoiden määrää vähennettiin kymmenestä kuuteen ja lisättiin mesaanimasto käsiteltävyyden parantamiseksi, jolloin priki muuttui parkiksi. Muutostyöt saatiin päätökseen 16. maaliskuuta 1826, ja alus lähti Plymouthista 22. toukokuuta ensimmäiselle tutkimusmatkalleen kapteeni Pringle Stokesin alaisuudessa. Tehtävänä oli avustaa suurempaa alusta, HMS Adventurea (380 tonnia), Patagonian ja Tulimaan vesialueiden tutkimuksessa. Kapteeni Pringle masentui syvästi Tulimaan vesiä kartoittaessaan ja sulki itsensä hyttiinsä kahden viikon ajaksi. Sitten hän ampui itseään 1. elokuuta 1828 ja kuoli houretilassa 12 päivää myöhemmin. Aluksen päällikkyyden otti luutnantti William George Skyring, joka luovutti päällikkyyden 13. marraskuuta edelleen Robert FitzRoylle. Hän osoittautui kyvykkääksi johtajaksi, ja hänen johdollaan alus palasi 14. lokakuuta 1830 Englantiin, jossa alus poistettiin palveluksesta 27. lokakuuta Plymouthissa.

Charles Darwinin matka HMS Beaglella vuosina 1831–1836

Beagle valittiin mukaan myös toiselle Etelä-Amerikan tutkimusmatkalle. Nyt kapteeniksi ylennetyn FitzRoyn johdolla aluksella suoritettiin Devonportin telakalla suuria muutostöitä. Kantta korotettiin huomattavasti käsiteltävyyden parantamiseksi ja alukselle asennettiin myös uusia mittalaitteita, mm. 22 kronometria ja ilmanpainemittalaitteita. FitzRoy halusi välttää Pringlen osittain yksinäisestä vastuullisesta asemasta johtuneen kohtalon ja pyysi esimiestään kapteeni Francis Beaufortia etsimään matkalle matkustajan, joka toimisi kumppanina ja tarvittaessa luonnontieteilijänä. Näin Charles Darwin pääsi mukaan matkalle.

HMS Beagle Darwinin tutkimusmatkan aikaan

Vihdoin 27. joulukuuta 1831 alus pääsi lähtemään toiselle tutkimusmatkalleen mistä tulisi uraauurtava tieteellinen tutkimusmatka. Suoritettuaan laajoja tutkimuksia Etelä-Amerikassa alus palasi Uuden-Seelannin kautta Falmouthiin, Cornwalliin, Englantiin 2. lokakuuta 1836.

Kuusi kuukautta myöhemmin Beagle lähti vuonna 1837 tutkimaan Australian rannikkoa John Clements Wickhamin alaisuudessa. Wickham oli osallistunut toiselle tutkimusmatkalle luutnanttina. Hänen apunaan oli luutnantti John Lort Stokes, joka Wickhamin sairastuttua ja luopuessa päällikkyydestä vastasi mm. Timorin ja Uuden-Seelannin tutkimuksesta. Kolmas matka saatiin päätökseen vuonna 1843.

Vuonna 1845 Beagle muunnettiin rannikkovartioston käyttöön tarkkailualukseksi ja siirrettiin sittemmin tullin käyttöön Essexin rannikon salakuljetuksen kontrolloimiseksi. Alus ankkuroitiin keskelle Roach-jokea, ja vuonna 1851 osterikauppiaat valittivat aluksen häiritsevän jokiliikennettä. Vuoden 1851 laivastoasiakirjan mukaan alus oli nimetty uudestaan (Southend "W.V. No. 7" at Paglesham). Alus myytiin 13. toukokuuta 1870 Murray and Trainerille romutettavaksi[1].

• Beagle 2 oli HMS Beaglen mukaan nimetty Mars-laskeutuja.

• Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List – All the Ships of the Royal Navy 1815–1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9. (englanniksi)

• Darwin, Charles: Beaglen matka: Tutkimuspäiväkirja Kuninkaallisen laivaston kapteenin FitzRoyn komennossa tehdyltä HMS Beaglen maailmanympärimatkalta, jonka aikana tutustuttiin eri maiden luonnonhistoriaan ja geologiaan. (Journal and remarks / The voyage of the Beagle, 1839.) Suomennos ja ”Huomautuksia”-osiot: Pertti Ranta. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5179-1.
• HSM Beaglen digitoidut lokikirjat (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• The Beagle Project – HMS Beaglen replika projektina (englanniksi)