HMS Bath

HMS Bath (viirinumero I17) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Hopewell, joka luovutettiin Kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.

USS Hopewell
HMS Bath
KNM Bath

USS Hopewell
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 19. tammikuuta 1918
Laskettu vesille 8. kesäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 22. maaliskuuta 1919
Poistui palveluskäytöstä Britannian laivastolle 23. syyskuuta 1940
Norjan laivastolle 22. huhtikuuta 1941 nimellä KNM Bath
upotettu 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 306 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,42 m
Syväys 2,97 m
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 122
Aseistus
Aseistus 4 x 4" tykkiä
2 x 3" ilmatorjuntatykkiä
12 x 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Newport News Shipbuilding and Drydock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 19. tammikuuta 1918. Alus laskettiin vesille puoli vuotta myöhemmin 8. kesäkuuta nimellä USS Hopewell (runkonumero DD-181) kumminaan rouva Grote Hutcheson ja otettiin palvelukseen 22. maaliskuuta 1919 Portsmouthissa Virginiassa ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti R. E. Rodgers.[1]

Alus nimettiin kesäkuussa 1812 Yhdysvaltain laivastoon liittyneen Pollard Hopewellin mukaan. Hän ilmoittautui 21. elokuuta USS Chesapeakelle, joka lähti merelle 1. kesäkuuta 1813 päällikkönsä Lawrencen johdolla kohdatakseen HMS Shannonin. Seuranneessa taistelussa Lawrence ja Hopewell saivat surmansa ja Chesapeake vallattiin.[1]

Palvelus

Hopewell lähti 19. huhtikuuta 1919 Norfolkista liittyäkseen Uuden Englannin vesillä 3. hävittäjälaivueeseen. Alus oli toukokuussa partioimassa Azoreilla avustamassa Atlantin ylilentoa. Se palasi 8. kesäkuuta New Yorkiin viivästyneen huollon vuoksi, minkä jälkeen alus palasi laivueeseensa elokuussa koeammuntoihin. Talvella 1920 alus oli harjoituksissa sekä maalilaivana Karibialla.[1]

Alus palasi toukokuun alussa Uuteen Englantiin, missä se oli aina syyskuuhun kouluttaen reserviläisiä ja osallistuen viirikön harjoituksiin. Alus saapui 22. syyskuuta Charlestoniin, jossa se osallistui vastaaviin tapahtumiin. Alus palasi New Yorkiin toukokuussa 1921 kouluttamaan reserviläisiä. Se siirtyi Newportiin 10. lokakuuta ja se oli Charlestonissa sijoitettuna reserviin 10. huhtikuuta saakka, jolloin se lähti Philadelphiaan. Alus poistettiin palveluksesta 17. heinäkuuta 1922.[1]

Alus palautettiin 17. kesäkuuta 1940 palvelukseen Yhdysvaltain varautuessa sotaan. Se oli puolueettomuuden valvontaan liittyvissä tehtävissä partioiden Uuden Englannin rannikolla. Alus saapui 18. syyskuuta Halifaxiin Kanadaan, jossa se poistettiin palveluksesta 23. syyskuuta sekä siirrettiin hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen nojalla Britannialle.[1]

HMS Bath

Britannian kuninkaallinen laivasto otti 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa aluksen palvelukseen nimellä HMS Bath. Alus lähti 29. syyskuuta Halifaxista St. Johnsin, Newfoundlandin ja Belfastin kautta Devonportiin, jossa lokakuun alussa Newfoundlandin kautta Plymouthiin, josta se siirrettiin lokakuussa telakalle huollettavaksi ja muutostöitä varten. Se palasi palvelukseen marraskuun alussa 1. miinalaivueeseen Kyle of Lochalshiin.[2]

Alus suojasi 8. marraskuuta HMS St. Albansin ja HMS St. Marysin kanssa miinalaiva HMS Adventurea Irlannin merellä ja lopulta koko 1. miinalaivuetta operaatioissa SN43, SN44 ja SN45. Se suojasi 18. marraskuuta laivueensa mukana 1. miinalaivuetta pohjoisen sulun rakentamisessa operaatiossa SN3. Alus liittyi vielä samana päivänä St. Albansin ja St. Marysin kanssa paikallissuojueeksi saattueeseen WS4B, mistä ne erkanivat seuraavana päivänä palaten kotisatamaan. Alus suojasi laivueensa mukana pohjoisen sulun rakentamista operaatiossa SN11.[2]

Alus suojasi 8. joulukuuta laivueen mukana operaatiossa SN10 pohjoisensulun laajentamista. Se liittyi 18. joulukuuta Clydessä St. Albansin kanssa paikallissuojaksi saattueeseen WS5A, mistä ne erkanivat 20. joulukuuta palaten Clydeen. Alus suojasi tammikuussa 1941 joukkojenkuljetussaattue TC8:aa luoteisen reitin alueella ennen kuin se siirrettiin Chathamin telakalle huollettavaksi. Aluksen ollessa telakalla käytiin keskusteluja sen siirtämisestä Norjan laivastolle.

KNM Bath

Bath siirrettiin 8. huhtikuuta 1941 Norjan laivastolle, missä se säilytti nimensä KNM Bath. Alus määrättiin suojaamaan läntisen reitin alaisuudessa Atlantin saattueita. Alus vaurioitui 16. huhtikuuta kolaroituaan koeajojen aikana, minkä vuoksi se siirrettiin Tynessä telakalle. Alus lähti telakalta 19. toukokuuta Tobermoryyn koulutettavaksi. Se liittyi 5. kesäkuuta koulutuksen päätyttyä Liverpooliin sijoitettuun 5. saattajaryhmään (engl. 5th Escort Group), jonka mukana se suojasi Britteinsaarten ja Gibraltarin välisiä saattueita.[2]

Elokuussa alus suojasi ryhmän mukana saattuetta OG71, joka joutui 18. elokuuta noin 400 merimailia Irlannin lounaispuoella Saksan laivaston sukellusveneiden U-2204, U-559 ja U-201 maaliksi. Seuraavana päivänä U-204:n laukaisema G7e-torpedo osui Bathiin, joka upposi nopeasti vieden mukanaan suuren osan miehistöstään.[2] Alus kaatui upoten kuudessa minuutissa. Hylyn vajotessa aluksen syvyyspommit räjähtivät surmaten useita veden varassa olleita. HMS Hydrangea pelasti merestä 39 miestä, jotka siirrettiin yhdeksää lukuun ottamatta neljä miestä pelastaneelle HMS Wandererille. Pelastetut laskettiin maihin Gibraltarilla lukuun ottamatta kahta matkalla vammoihinsa menehtynyttä. Aluksen päällikkö kapteeniluutnantti Christian Fredrik Thestrup Melsom, kaksi norjalaista upseeria, kaksi brittiläistä upseeria sekä 68 norjalaista ja kymmenen brittiläistä miehistönjäsentä saivat surmansa. [3]

Lähteet
  • Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy, s. 68. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)
  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 37. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.