HMS Barham (1914)

Pääartikkeli: Queen Elizabeth -luokka (taistelulaiva)

Alus tilattiin John Brown and Companylta Clydebankistä Skotlannista, missä köli laskettiin 24. helmikuuta 1913. Alus laskettiin vesille 31. joulukuuta 1914 ja valmistui koeajoihin 19. elokuuta 1915 sekä otettiin samana päivänä palvelukseen. Alus valmistui lokakuussa.[1] Alus oli koeajoissa 6. heinäkuuta 1916 Bute Soundissa, jolloin se saavutti neljällä yrityksellä 23,91 solmun keskinopeuden ja 24,22 solmun maksiminopeuden.

Palvelukseenotettaessa alus liitettiin 5. taistelulaivaviirikköön, joka aloitti toimintansa marraskuussa. Alus liittyi Suureen laivastoon 2. lokakuuta. Alus vaurioitui 3. joulukuuta kolaroituaan Warspiten kanssa. Aluksen vauriot korjattiin Invergordonissa, mistä se palasi Suureen laivastoon 1. tammikuuta 1916. Täysivahvuisen viirikön koulutukseen alus osallistui maaliskuusta toukokuuhun 1916, kun Malaya ja Valiant olivat aloittaneet palveluksen.[2]

Skagerrakin taistelussa se oli vara-amiraali Hugh Evan-Thomasin 5. taistelulaivaviirikön lippulaiva. HMS Barham ampui taistelussa 337 laukausta 15 tuuman tykeillään, mutta samaan aikaan siihen osui kuudesti. Osumista yksi läpäisi kuusituumaisen kylkipanssarin. Osumien korjaaminen Cromartyssä kesti 4. heinäkuuta asti.[3]

Alus kuului Atlantin laivaston 1. taistelulaivaviirikköön huhtikuusta 1919 lokakuuhun 1924. Alus liitettiin 1. marraskuuta 1924 Välimeren laivastoon, jossa se palveli vuoteen 1929 saakka. Välimereltä se palasi Atlantin laivastoon joulukuuhun 1930 saakka, minkä jälkeen se siirrettiin telakalle muutostöitä varten[4].

Näkyvimpinä töinä telakalla lisättiin torpedosuojaa asentamalla vesirajaan torpedovyö. Toinen näkyvä seikka oli kahden piipun muuntaminen yhdeksi, päämasto muutettiin kolmijalkarakenteeksi ja HACS liitettiin maston puoleenväliin. Tällöin myös takimmaisen tykkitornin päälle rakennettiin katapultti tiedustelulentokoneen (yksi Fairey IIIF kaksitaso) käytön mahdollistamiseksi. Muutenkin kansirakenteiden suojaa lisättiin muun muassa kasemattien seinäpaksuutta lisättiin neljästä kuuteen tuumaan. Samoin aseistukseen lisättiin yksi nelituumainen ilmatorjuntatykki, kaksi neliputkista puolen tuuman konekivääriä B-tornin päälle sekä kaksi kahdeksanputkista 2-paunaista ilmatorjuntakanuunaa kummallekin puolen savupiippua ja poistettiin perästä kaksi torpedoputkea. Muutostyöt kestivät aina vuoteen 1933. HMS Barham palasi palveluskäyttöön 11. tammikuuta 1934[4].

Oltuaan jonkin aikaa Kotilaivastossa (engl. Home Fleet) Barham siirrettiin Välimerelle elokuussa 1935, missä se palveli aina toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka. Alus kävi kolmannen kerran telakalla muutostöissä helmikuusta heinäkuuhun 1938, jolloin loput torpedoputket poistettiin nelituumaiset ilmatorjuntatykit korvattiin neljällä Mk XIX kaksiputkisella ja katapultti muutettiin Fairey Swordfishille sopivaksi. Kone vaihdettiin edelleen heinäkuussa 1941 Walrukseksi. Vielä sodan jo alettua aluksen ilmatorjuntaa vahvistettiin merkittävästi.[4]

Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa alus palveli Atlantilla ja Välimerellä. Se törmäsi hävittäjä HMS Duchessiin Mull of Kintyressä 12. joulukuuta 1939 ollessaan palaamassa Välimereltä ja liittyäkseen Kotilaivaston 2. taistelulaivaviirikköön[4].

Barham sai osuman Saksan laivaston sukellusveneen U-30:n ampumasta torpedosta 28. joulukuuta 1939 Hebridien pohjoispuolella. Torpedo osui vasempaan kylkeen kahden ammusvaraston väliin tuhoten torpedovyön. Osumassa kuoli neljä ja loukkaantui kaksi miehistön jäsentä. Alus vakavoitiin, mutta sen syväys lisääntyi 10 jalkaa. Aluksen saamat vauriot korjattiin seuraavien kolmen kuukauden aikana Liverpoolissa siten, että se palasi laivueeseen huhtikuussa 1940.[4]

Barham sai käskyn 28. elokuuta 1940 liittyä Force H:n Gibraltarilla, jossa se ilmoittautui 3. syyskuuta. Force H:n mukana se otti osaa hyökkäykseen Dakariin ennen Vapaan Ranskan joukkojen maihinnousua (operaatio Menace). Dakarin edustalla 23.–25. syyskuuta Barham sai osumia rannikkopatterien 9,4- ja 6,1-tuumaisista tykeistä.[4] Barhamin ja Vichyn Ranskan taistelulaiva Richelieu välisessä kaksintaistelussa Barhamiin osui kaksi 380 millimetrisen tykin kranaattia, mutta ne eivät saaneet aikaan merkittäviä vaurioita[5] ja sukellusvene Bévéziers ampui torpedon HMS Resolutioniin samana päivänä, minkä seurauksena Barham joutui hinaamaan sen Freetownin satamaan.[6]

Marraskuussa Barham siirrettiin Force H:sta Välimeren laivastoon ja saattoi saattueita Maltalle ja takaisin. Se osallistui 3. tammikuuta 1941 Bardian pommitukseen ja sitten Matapanin taisteluun 28. maaliskuuta. Huhtikuussa alus oli mukana osastossa, joka pommitti Tripolia.[4]

Toukokuussa Barham sai siirron toimia Kreetan vesille. Tällä purjehduksella se sai osuman LG 1:n Ju 88:n pudottamasta pommista takakannen Y-torniin 28. toukokuuta. Pommi aiheutti vuodon alukseen ja suuren tulipalon. Alukselle tehtiin tilapäiskorjaus Aleksandriassa ja näin korjattuna se purjehti Durbaniin telakalle. Alus oli telakalla kesäkuusta aina heinäkuun loppuun.[4]

Barhamin tuho

25. marraskuuta 1941 Barham oli matkalla suojaamaan hyökkäystä italialaisten saattueita vastaan, kun Saksan laivaston sukellusvene U-331, komentajanaan kapteeniluutnantti Hans-Dietrich von Tiesenhausen, ampui siihen kolme torpedoa 750 metrin matkalta Sollumin edustalla.[4] Alus kallistui, kunnes ammusvarastot räjähtivät, minkä jälkeen alus upposi nopeasti mukanaan 56 upseeria ja 806 miehistönjäsentä.[7]

• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

• MaritimeQuest: Barham kuvissa