HMS Amphion (1846)

HMS Amphion oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1846 vesillelaskettu 36-tykkinen puurunkoinen höyryfregatti, joka oli alun perin tilattu purjealuksena ja valmistuksen aikana muutettu höyrykäyttöiseksi.

HMS Amphion
Aluksen vaiheet
Rakentaja Woolwichin telakka
Kölinlasku 15. huhtikuuta 1840
Laskettu vesille 14. tammikuuta 1846
Palveluskäyttöön 13. toukokuuta 1847
Loppuvaihe myyty 1863
Tekniset tiedot
Uppouma 1 474 bm
Pituus 53,9 m (tykkikansi)
Leveys 13,2 m
Syväys 5,8 m
Koneteho 592 ihp
Nopeus 6,75 solmua
Miehistöä 320
Aseistus
Aseistus tykkikansi:
6 × 8" 65 cwt -tykkiä
14 × 32 naulan 56 cwt -tykkiä
40 × 32 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi:
2 × 68 naulan 95 cwt -tykkiä
14 × 32 naulan 42 cwt -tykkiä

Valmistus

Alus tilattiin 13. toukokuuta 1828 Castor-luokan fregattina nimellä HMS Ambuscade Woolwichin telakalta. Se nimettiin 31. maaliskuuta 1831 uudelleen HMS Amphioniksi. Köli laskettiin 15. huhtikuuta 1840. Se tilattiin 18. kesäkuuta 1844 uudelleen Whiten suunnitelmien mukaisena potkurifregattina. Alus laskettiin vesille 14. tammikuuta 1846 ja valmistui 13. toukokuuta 1847. Alukseen East India Docksilla asennetun John Ericssonin suunnitteleman höyrykoneen valmisti Miller, Ravenhill and Company. Koneiston asentaminen rajoitti aluksen varasto- ja säilytystiloja merkittävästi. Aluksen rungon valmistuskustannukset olivat 36 115 puntaa ja koneiston valmistus- ja asennuskulut olivat 16 673 puntaa. Lisäksi aluksen varustaminen Sheernessissä merikelpoiseksi maksoi 22 794 puntaa.[1]

Aluksen aseistus supistettiin vuonna 1848 kolmeenkymmeneen tykkiin, mutta tykkien määrä palautettiin vuonna 1856 takaisin 36:een.

Palvelus

Alus palveli Krimin sodassa kesinä 1854 ja 1855 Itämerellä. Sillä palvellut ylimatruusi George Quinnell on haudattu Isosaareen.[2]

Alus poistettiin palveluksesta 20. joulukuuta 1862 Sheernessissä ja myytiin 12. lokakuuta 1863 romutettavaksi W. Williamsille.[3]

Lähteet
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)

Viitteet
  1. Winfield, Rif s. 164–165
  2. Rimaila, Elisa: Englantilaisen ylimatruusin viimeinen sija. Yleisölle viime kesänä avautuneessa Isosaaressa sijaitsee yksiäinen hauta, josta on tullut turistinähtävyys. Helsingin Sanomat, 26.5.2018, s. A 28–29. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 16.4.2019.
  3. Winfield, Rif s. 165.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.