HMNZS Achilles (70)

Alus tilattiin 16. helmikuuta 1931 Cammell Lairdin telakalta Birkenheadistä, missä sen köli laskettiin 11. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 1. syyskuuta 1932 ja otettiin palvelukseen 10. lokakuuta 1933.

Achilles liitettiin palvelukseen oton jälkeen Kotilaivaston 2. risteilijäviirikköön. Alus osallistui marraskuussa 1935 kuningas Yrjö V:n 20. kruunajaispäivän katselmukseen (engl. Silver Jubilee Review), minkä jälkeen se siirrettiin 7. marraskuuta huollettavaksi Chathamin telakalle ennen siirtoa Uuden-Seelannin divisioonaan.[1][2]

Alukselle siirrettiin 31. maaliskuuta 1936 palvelukseen palatessa miehistö HMS Diomedeltä, minkä jälkeen alus aloitti 22. huhtikuuta matkansa Uuteen-Seelantiin pysähtyen kolmeksi päiväksi varustamista varten Portsmouthiin. Alus liittyi 1. toukokuuta Gibraltarilla 2. risteilijäviirikköön Abessinian kriisin vuoksi. Alus jatkoi 17. heinäkuuta Gibraltarilta matkaansa Jamaikalle, jonne se saapui 29. heinäkuuta. Alus jatkoi 3. elokuuta Jamaikalta levon jälkeen matkaansa Panaman kanavan kautta Tyynelle valtamerelle ja edelleen useilla saarilla poiketen Uuteen Seelantiin. Se aloitti palveluksensa uudessa palveluspaikassaan Aucklandissa 6. syyskuuta. Aluksen miehistöstä oli noin 70 prosenttisesti uusiseelantilaisia ja loput brittejä tai muista siirtomaista.[1][2]

Alus joutui rahtialus SS Rangatiran kolhimaksi 14. huhtikuuta 1938, ja se siirrettiin lopulta 24. tammikuuta 1939 Portsmouthin telakalle korjattavaksi. Alus pääsi telakalta 21. helmikuuta 1939 palaten Uuteen-Seelantiin, jonne se saapui 8. toukokuuta. Alus aloitti 6. heinäkuuta Aucklandista Tyynenmeren purjehduksen, jolta se palasi 18. elokuuta. Se lähti 29. elokuuta sodan ajan sijoituspaikkaansa Amerikan ja Länsi-Intian laivastoasemalle. Alus saapui 12. syyskuuta Valparaisoon Chileen.[2]

Toisen maailmansodan syttyessä Achilles partioi Etelä-Amerikan länsirannikolla etsien saksalaisia kauppalaivoja. Alus tankkasi 13. syyskuuta Valparaisossa, minkä jälkeen se jatkoi partiointiaan Chilen rannikolla. Alus ei kyennyt 16. syyskuuta valtaamaan kohtaamaansa saksalaista kauppa-alusta, joka pakeni puolueettoman maan aluevesille. Alus saattoi 30. syyskuuta matkustaja-alus SS Ordunan Buenaventurasta Kolumbiasta Callaoon Peruun.[2]

Alus siirrettiin 5. lokakuuta Etelä-Atlantille muodostettuun Force G:hen, jonka tehtävänä oli suojata kauppamerenkulkua ja vallata saksalaisia aluksia. Alus lähti 10. lokakuuta Valparaisosta uuteen osastonsa. Se läpäisi Magalhãesinsalmen 19. lokakuuta ja alus saapui 22. lokakuuta 1939 Falklandille, missä se liitettiin osaksi kommodori Henry Harwoodin Etelä-Amerikan osastoa (Force G). Osaston muut alukset olivat HMS Ajax, HMS Exeter ja HMS Cumberland. Alus lähti Port Stanleystä seuraavana päivänä tankattuaan ja se kohtasi 26. lokakuuta Exeterin Lobesinsaarella. Seuraavana päivänä osasto, johon oli liittynyt Cumberland, aloitti partioinnin alueella.[1][2]

Vierailtuaan 11. marraskuuta Rio de Janeirossa alus palasi La Platan suulle. Alus etsi 22. marraskuuta Ajaxin kanssa alueeltaan saksalaisia saarronmurtajia, minkä jälkeen alus jatkoi 26. marraskuuta partiointia Brasilian rannikolla. Alus vieraili 3. joulukuuta Recifessä.[2]

Alus palasi 10. joulukuuta La Platan suulle liittyen Ajaxiin, jonka kanssa ne kohtasivat 12. joulukuuta Exeterin aloittaen partioinnin alueella. Seuraavana päivänä osasto havaitsi savua taivaanrannassa, mikä paljastui Saksan laivaston taskutaistelulaiva Admiral Graf Speeksi. Seuranneessa taistelussa alus kärsi vaurioita, neljä miehistönjäsentä kaatui ja aluksen päällikkö W. E. Perry haavoittui.[1]

Alus seurasi taistelusta irtautunutta Admiral Graf Speetä Montevideoon. Saksalaisaluksen upottauduttua aluksen partiointi alueella keskeytettiin 17. joulukuuta. Se laski 21. joulukuuta haavoittuneensa maihin Port Stanleyssä, mistä se palasi seuraavana päivänä paikallispartiointiin alueella. Alus palasi 30. joulukuuta La Platan suulle Ajaxin kanssa etsimään mahdollisia saarronmurtajia.[2]

Achilles meni 3. tammikuuta Buenos Airesiin, mistä se lähti 5. tammikuuta 1940 Falklandin saarille. Alus aloitti 16. tammikuuta partioinnin Rio de Janeiron edustalla. Vierailtuaan 29. tammikuuta Montevideossa tarkastamassa saksalaisaluksen hylkyä alus lähti Port Stanleyyn, josta se lähti 2. helmikuuta takaisin Uuteen Seelantiin.[2]

Alus saapui 23. helmikuuta 1940 Aucklandiin, jossa se siirrettiin telakalle. Alus palasi palvelukseen kesäkuussa.[1] Alus aloitti 14. kesäkuuta koeajot sekä koulutuksen Haurakinlahdella. Alus pelasti 18. kesäkuuta Saksan laivaston kaapparin Orionin laskemaan miinaan ajaneen SS Niagaran miehistönjäseniä pelastusveneestä. Alus suoritti 22. kesäkuuta eloonjääneiden etsintöjä Kermadecsaarten vesillä ennen paluutaan Aucklandiin 28. kesäkuuta.[2]

Alus kuljetti 20. heinäkuuta maavoimien ja ilmavoimien esikuntapäälliköt kokoukseen Fidžille, jonne saavuttiin 23. heinäkuuta. Alus jatkoi 26. heinäkuuta matkaansa Tongalle, jonne se saapui 28. heinäkuuta. Alus palasi 31. heinäkuuta Aucklandiin, jossa siitä tehtiin Uuden Seelannin osaston komentajan lippulaiva.[2]

Alus etsi 20. elokuuta Saksan laivaston kaapparia Orionia, joka oli upottanut SS Turakinan Kolmen kuninkaan saarten vesille. Tankattuaan Aucklandissa alus jatkoi 25. elokuuta kaapparin etsintöjä Campbellinsaaren ympäristössä. Alus saattoi 27. elokuuta MV Orcadesin Wellingtonista Lytteltoniin. Seuraavana päivänä alus suojasi Melbourneen joukkojenkuljetussaattueen, johon kuuluivat MV Orcades, SS Empress of Japan ja RMS Mauretania.[2]

Risteilijä lähti 2. syyskuuta paluumatkalle Aucklandiin, jossa alukselle nousi 6. syyskuuta upseereita kuljetettavaksi kokoukseen Tahitille. Alus lähti 15. syyskuuta Cookinsaarille kokousosanottajien kanssa. Alus lähti 21. syyskuuta Raratongalta paluumatkalle Aucklandiin.[2]

Achilles partioi 21. lokakuuta North Capen edustalla. Alus suojasi 7. marraskuuta Sydneyyn joukkojenkuljetussaattueen US7. Alus partioi 16. marraskuuta Campbellin ja Aucklandin saarten välisellä merialueella. Se etsi 28. marraskuuta Saksan laivaston kaapparia saatuaan viestin SS Rangatanelta, joka myöhemmin upposi. Aluksen partiomatkat Aucklandin edustalla jatkuivat 30. marraskuuta.[2]

Alus suojasi 1. joulukuuta postilaivan North Capesta Tasmaninmerelle. Se suojasi 5. joulukuuta MV Dominion Monarchin Wellingtoniin. Alus etsi 8. joulukuuta Saksan laivaston kaapparia Tasmaninmereltä, mistä se palasi operaation peruunnuttua Aucklandiin. Alus suojasi 20. joulukuuta joukkojenkuljetussaattueen US8 Sydneyyn, jonne se saapui 23. joulukuuta. Alus suojasi 30. joulukuuta paluumatkallaan saattueen T1 Aucklandiin.[2]

Risteilijä suojasi 2. tammikuuta 1941 saattueen VK1 Aucklandiin. Se suojasi 6. tammikuuta SS Empress of Australian Fidžille palaten itse takaisin Aucklandiin, jossa se siirrettiin 10. tammikuuta telakalle huollettavaksi.[2]

Palvelukseen palattuaan alus suojasi 7. helmikuuta Panamaan matkannutta matkustaja-alusta, kunnes se erkani suojattavastaan Chathaminsaaren kohdalla. Alus suojasi 12. helmikuuta Sydneyyn saattueen ZT2, josta se erkani 18. helmikuuta suojatakseen matkustaja-aluksen Cap Maria Van Diemeniin Pohjois-Saarelle.[2]

Alus suojasi 26. helmikuuta Panamaan matkanneen saattueen saattueen AP13 450 merimailia Chathaminsaaren pohjoispuolelle. Se suojasi 3. maaliskuuta saattueen APP14 samalle alueelle. Alus suojasi 6. maaliskuuta edelleen Panamaan matkanneita saattueita Chathaminsaaren vesille, kunnes se vapautettiin 20. maaliskuuta Tyynenmeren saattuepalveluksesta.[2]

Alus suojasi 7. huhtikuuta HMAS Australian ja HMAS Hobartin kanssa joukkojenkuljetussaattuetta Australian rannikolla. Se erkani 10. huhtikuuta saattueesta suojaamaan RMS Queen Maryä, joka oli matkalla Sydneystä Adeniin matkaavaan saattueeseen US10. Alukset liittyivät seuraavana päivänä saattueeseen, jonka muut alukset olivat RMS Queen Elizabeth, SS Ile de France, RMS Mauretania ja SS Nieuw Amsterdam. HMS Achilles erkani 12. huhtikuuta saattueesta ja tankattuaan Sydneyssä se palasi Aucklandiin.[2]

Alus käväisi toukokuun alussa Fidžillä, josta palatessaan se pelasti 14. toukokuuta miinan upottaman miinanraivaaja HMS Puririn miehistön Haurakinlahdella. Alus suojasi 20. toukokuuta MV Rangatiran Wellingtonista Fidžille. Se palasi 2. kesäkuuta Wellingtoniin.[2]

Alus suojasi 10. kesäkuuta saattueen AP41 Chathaminsaarelle, jossa se erkani saattueesta suojaten paluumatkallaan aluksia Wellingtoniin. Alus teki vastaavan operaation 14.-15. kesäkuuta. Alus palasi 20. kesäkuuta Aucklandiin. Se suojasi 23. kesäkuuta matkustaja-aluksen North Capeen ja sieltä toisen aluksen Wellingtoniin.[2]

Achilles saattoi 27. kesäkuuta SS Aquitanian Bassinsalmeen. Alus liittyi 30. kesäkuuta Australiaan, jonka kanssa se suojasi Adeniin matkannutta saattueetta US11A, johon kuuluivat Aquitania, RMS Queen Mary ja RMS Queen Elizabeth. Alus erkani saattueesta palaten Aucklandiin, jossa se siirrettiin telakalle. Telakalla ollessaan alus siirrettiin vasta muodostetulle Uuden-Seelannin laivastolle, jolloin aluksen etuliite muuttui HMNZS:ksi.[2]

Risteilijä palasi 12. syyskuuta 1946 Englantiin ja poistettiin Uuden-Seelannin laivastosta vahvuudesta 17. syyskuuta 1946 ja palautettiin Britannian Kuninkaalliselle laivastolle. Alus myytiin Intian laivastolle, jossa se otettiin palvelukseen 5. heinäkuuta 1948 nimellä INS Delhi. Se poistui palveluksesta 30. kesäkuuta 1978.[1]

Achillekselle asennettiin syyskuussa 1933 EIIIH tyyppinen katapultti, joka poistettiin huhtikuun ja toukokuun välillä 1943.

Aluksella palveli lokakuusta 1933 joulukuuhun 1935 407 lentue, josta aluksella palveli kerrallaan lokakuuhun 1935 saakka ainoastaan yksi Osprey tiedustelukone. Tämän jälkeen alukselle sijoitettiin kaksi Ospreyta kerrallaan aina heinäkuuhun 1936 saakka.

• S1697 tunnus 203 lokakuusta 1933 marraskuuhun 1934
• K2777 tunnus 206 tammikuusta helmikuuhun 1934
• K2774 tunnus 204 huhtikuusta lokakuuhun 1934
• K2774 tunnus 206 helmikuu 1935
• K2778 tunnus 206 elokuu 1935
• K2775

Heinäkuusta 1936 alkaen aluksella palveli 720 laivue, jonka kalustona olleista Walrus lentoveneistä yksi palveli kerrallaan aluksella.

• K4797 syyskuu 1935
• K5776 toukokuu 1936
• K5774 tunnukset Z-4/Z-2/Z-1 lokakuusta 1936 tammikuuhun 1939
• K5783 helmikuusta 1937 heinäkuuhun 1939
• L2241 helmikuusta huhtikuuhun 1939
• NZ151 tunnuksella A

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
• Sturtivant, Ray ja Cronin, Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. Kent, Yhdistynyt kuningaskunta: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)