HMS Niobe (1897)

HMS Niobe oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1898 palvelukseen otettu Diadem-luokan ensimmäisen luokan risteilijä (panssarikansiristeilijä).

HMS Niobe

HMS Niobe
Aluksen vaiheet
Rakentaja Naval Construction Yard, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 16. joulukuuta 1895
Laskettu vesille 20. helmikuuta 1897
Palveluskäyttöön 6. joulukuuta 1898
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 1922
Tekniset tiedot
Uppouma 11 000 t
Pituus 140,97 m (kokonaispituus)
Leveys 21,0 m
Syväys 7,77 m
Koneteho 16 500 ihp
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 677
Aseistus
Aseistus 16 × QF 6 tuuman tykkiä
14 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykkiä
3 × QF 3 naulan Hotchkiss -tykkiä
2 × 18" torpedoputkea

Valmistus

Pääartikkeli: Diadem-luokka

Alus tilattiin Vickers, Sons and Maximin omistamalta Naval Construction Yardilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 16. joulukuuta 1895. Alus laskettiin vesille 20. helmikuuta 1897 ja valmistui 6. joulukuuta 1898.[1]

Palvelus

Buurisodan alkaessa vuonna 1899 alus kuului Kanaalin laivueeseen ja se siirrettiin Gibraltarille suojaamaan joukkojenkuljetuksia Etelä-Afrikkaan. Niobe ja HMS Doris pelastivat 4. joulukuuta karille ajaneen SS Ismoren eloonjääneitä. Alus palasi Kanaalin alueelle, mutta myöhemmin se suojasi saattueita aina Colomboon saakka.

Maaliskuussa 1901 alus oli toisena risteilijänä suojaamassa kuninkaalliseksi jahdiksi valmistunutta HMS Ophiria Spitheadistä Gibraltarille, kun Cornwallin ja Yorkin herttua puolisoineen aloittivat maailmanympäripurjehduksen jahdilla. Saman vuoden lopulla alus suojasi jahtia St. Vincentistä Halifaxiin. Alus osallistui Edward VII:n kruunajaisten yhteydessä järjestettyyn laivastokatselmukseen Spitheadissä 16. elokuuta 1902.

Alus oli 1905–1909 reservilaivueen kontra-amiraalin lippulaivana ja se oli vuonna 1908 modernisoitavana. Huhtikuussa 1909 alus palautettiin palvelukseen Devonportiin sijoitettuun Kotilaivaston 4. divisioonaan. Alus poistettiin palveluksesta syyskuussa 1910.

HMCS Niobe

Alus liitettiin Kanadan kuninkaalliseen laivastoon 6. syyskuuta 1910 Devonportissa ja se saapui Halifaxiin 21. lokakuuta. Alus lähes upposi 30.–31. heinäkuuta 1911 välisenä yönä, kun se ajoi karille Cape Sablen edustalla. Aluksen saamien vaurioiden korjaaminen telakalla kesti aina vuoden 1912 loppuun. Syksyllä 1914 kahden vuoden satamassa olon jälkeen alus liittyi Britannian kuninkaallisen laivaston 4. risteilijälaivueeseen valvomaan New Yorkiin johtavaa merireittiä.[2]

Loppuun kuluneena alus palasi 17. heinäkuuta 1915 Halifaxiin eikä se koskaan palannut merelle. Alus poistettiin palveluksesta 6. syyskuuta ja siitä tehtiin varastolaiva. Aluksen ylemmät kansirakenteet tuhoutuivat Halifaxissa 6. joulukuuta 1917 tapahtuneessa räjähdyksessä, mutta se jatkoi varastoaluksena. Alus myytiin vuonna 1920 romutettavaksi ja se romutettiin kaksi vuotta myöhemmin Philadelphiassa.[2]

Päälliköt

Aluksen päällikköinä olivat[3]:

  • W. B. MacDonald 6. syyskuuta 1910 –
  • C. E. Aglionby 20. kesäkuuta 1913 –
  • R. G. Corbett 15. elokuuta 1914 – 1. syyskuuta 1915
  • P. F. Newcombe 16. lokakuuta 1916 –
  • H. E. Holme 22. joulukuuta 1917 – 1. kesäkuuta 1920

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Macpherson, Ken & Burgess, John: The Ships of Canada's Naval Forces 1910–1981 – A Complete pictorial history of Canadian warships. Toronto, Kanada: Collins Publishers, 1981. ISBN 0-00-216856-1. (englanniksi)

Viitteet

  1. Gardiner, Robert 1860-1905 s. 68
  2. Macpherson, Ken & Burgess, John s. 12
  3. Macpherson, Ken & Burgess, John s. 198
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.