HMCS Cayuga

HMCS Cayuga (viirinumerot R04 ja vuodesta 1950 alkaen DDE218) oli Kanadan laivaston toisen maailmansodan jälkeen valmistunut Tribal-luokan hävittäjä Korean sodassa.

HMCS Cayuga

HMCS Cayuga Kuressa vuonna 1951
Aluksen vaiheet
Rakentaja Halifaxin telakka
Kölinlasku 7. lokakuuta 1943
Laskettu vesille 28. heinäkuuta 1945
Palveluskäyttöön 20. lokakuuta 1947
Loppuvaihe romutettavaksi 27. helmikuuta 1964 Faslaneen
Tekniset tiedot
Uppouma 1 880 t (standardi)
2 560 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,13 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 8 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina HA Mk XIX -asennuksina
10 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä ja 1 kisko

Valmistus

Alus tilattiin 1942 Halifaxin telakalta, missä köli laskettiin 7. lokakuuta 1943. Aluksen propulsiojärjestelmän toimitti alihankintana John Inglisiltä Halifaxista. Alus laskettiin vesille 28. heinäkuuta 1945 ja valmistui 20. lokakuuta 1947.[1]

Palvelus

Alus otettiin palvelukseen Halifaxissa miehitettynä vain runkomiehistöllä. Miehistön koulutus aluksella aloitettiin, kun tulenjohtojärjestelmä oli saatu asennettua ja loput miehistöstä saapunut. Alus lähti 4. helmikuuta 1948 Esquimaltiin, jonne se matkasi lähes lomamatkan kaltaisesti lukuisten teknisten ongelmien laskiessa aluksen nopeutta. Alus oli 22. maaliskuuta alkaen telakalla Esquimaltissa, josta se palasi palvelukseen 18. toukokuuta. Aluksen miehistö osallistui 28. toukokuuta - 15. kesäkuuta Fraserinlaakson tulvan uhrien pelastamiseen. Alus siirrettiin 5. heinäkuuta kuivatelakalle, josta se palasi 5. elokuuta. Vuoden lopun alus oli miehistöineen koulutettavana HMCS Athabaskanin kanssa, kunnes se taas siirrettiin havaittujen vikojen vuoksi korjattavaksi.[2]

Alus muutettiin telakoinnin aikana sukellusveneidentorjunta-alukseksi, jollaisena se palasi palvelukseen 15. syyskuuta 1949. Aluksen Y-torni oli korvattu kahdella Squid-sukellusveneidentorjuntaheittimellä sekä niiden tarvitsemalla tulenjohtolaitteella. Aluksen teknisten vikojen jatkuessa se saatiin palvelukseen vasta tammikuussa 1950.[2]

Alus osallistui 14.-23. helmikuuta 1950 mereen pudonneen B-36 Peacemaker -pommikoneen etsintöihin, mistä vapauduttuaan se lähti Athabaskanin kanssa purjehdukselle Eurooppaan. Korean sodan alkaessa purjehdus peruutettiin, jolloin alus lähti 5. heinäkuuta Athabaskanin ja HMCS Siouxin kanssa risteilijä HMCS Ontarion saattueena Esquimaltista Korean rannikolle. Ennen lähtöä kaksi aluksen kaksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä korvattiin 40 millimetrin yksiputkisilla Boforsin tykeillä.[2]

Palvelus Korean rannikolla keskeytyi aluksella havaittujen teknisten ongelmien vuoksi. Alus siirrettiin 22. syyskuuta Saseboon, Japaniin korjattavaksi, mistä se palasi 3. lokakuuta palvelukseen. Aluksen kaikuluotainoperaattorin taito pelasti 19. lokakuuta aluksen joutumasta miinakenttään Chodon edustalla. Alus oli marraskuun lopulla levossa Hongkongissa. Alus osallistui Chinnanmpon evakuointiin sekä Inchonin maihinnousuun. Sen huolto valmistui 22. tammikuuta 1951 Sasebossa.[3]

Alus suojasi palvelukseen palattuaan lentotukialuksia ja valvoi meriliikennettä sisaraluksensa HMCS Nootkan kanssa. Lisäksi se osallistui maajoukkojen tukemiseen tykkitulella. Alus lähti 16. maaliskuuta paluumatkalle Kanadaan, jossa se siirrettiin Esquimaltissa telakalle 7. huhtikuuta. Alus palasi 25. toukokuuta telakalta. 19. kesäkuuta se länti takaisin Korean rannikolle ja saapui Saseboon 25. heinäkuuta harjoiteltuaan matkalla Pearl Harborissa.[4]

Alus oli 7. elokuuta alkaen Korean rannikolla samoissa tehtävissä kuin aiemminkin, kunnes se poistui alueelta 16. tammikuuta 1952. Se oli levossa Hongkongissa kuukauden, jolloin sen tulipalossa tuhoutuneet turbogeneraattorit vaihdettiin. Alus palasi 12. helmikuuta asemapaikalleen Korean rannikolle, jossa toiminta oli hiljentynyt. Alus lähti 1. kesäkuuta Esquimaltiin, jonne se saapui paria vuorokautta myöhemmin.[4]

Esquimaltissa aluksen varastot tyhjennettiin ja se siirrettiin telakalle muutettavaksi sukellusveneidentorjuntatehtäviin. Se palasi palvelukseen 23. maaliskuuta 1953, jolloin sen pääaseistuksena oli etukannella neljä nelituumaista kaksoistykkitorneissa ja X-tornina kaksiputkinen kolmituumainen ilmatorjuntatykki. Y-tornin paikalla oli Squid-sukellusveneentorjuntaheitin. Aseistusta täydensivät neljä yksiputkista 40 millimetrin Boforsia sekä neljä torpedoputkea. Muutostöiden seurauksena aluksen uppouma oli noussut 2745 tonniin, vaikka aluksen masto oli korvattu alumiinirakenteella.[4]

Koeajot ja koulutus päättyivät vasta marraskuussa, koska alus törmäsi laituriin 5. maaliskuuta, mikä aiheutti aluksen telakoinnin korjausten vuoksi. Se oli myös konevian vuoksi telakalla 23. toukokuuta - 28. kesäkuuta. Alus lähti 25. marraskuuta Koreaan valvomaan aselepoehtojen noudattamista. Tehtävän se aloitti 8. tammikuuta 1954.[4]

Alus palasi 16. joulukuuta Esquimaltiin, jossa se oli huollettavana 3. tammikuuta - 25. helmikuuta 1955 ennen länsirannikon koulutustehtäviin osallistumista. Alus palveli Athabaskanin kanssa Kanadan laivaston 2. saattajalaivueessa koulutustehtävissä seuraavat neljä vuotta. Aluksella sattui syyskuussa 1958 vakava tulipalo konehuoneessa, jolloin kaksi miehistönjäsentä paloi pahoin.[4]

Molemmat Tribal-luokan alukset siirrettiin itärannikolle 3. saattajalaivueeseen tammikuussa 1959, minkä jälkeen alus palveli Pohjois-Atlantilla sekä Euroopassa. Alus törmäsi 24. marraskuuta 1959 sisaralukseensa HMCS Micmaciin' Bermudan edustalla, jolloin kumpikin alus vaurioitui.[4]

Alus poistettiin palveluksesta 27. helmikuuta 1964. Alus myytiin sisaralustensa Micmacin ja Nootkan kanssa Port Colborneen Marine Salvage Limitedille, joka myi ne edelleen Shipbreaking Industriesille Faslaneen 132 000 punnalla. Alus saapui 30. syyskuuta 1964 Rotesandin hinaamana Faslaneen, jossa se romutettiin.[4]

Lähteet

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

  1. English, John s. 17
  2. English, John s. 51
  3. English, John s. 51-52
  4. English, John s. 52
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.