HMAS Arunta

Japanilaisten miehittäessä Timorin alus evakuoi 9. tammikuuta 1943 saarelta 282 sotilasta ja 31 siviiliä, jotka se kuljetti Darwiniin.[7]

Alus määrättiin helmikuussa maaliskuussa perustettavaan Yhdysvaltain 7. laivastoon. Aiemmasta Yhdysvaltain ja Australian laivastoista muodostetusta TF44:stä tuli TF74 (Task Force 74) jossa olivat muun muassa HMAS Australia, HMAS Hobart ja USS Phoenix. Alkuperäinen 4. hävttäjälaivue vaihdettiin toukokuussa 5. hävittäjälaivueeseen, jossa oli seitsemän Yhdysvaltain laivaston hävittäjän lisäksi Arunta ja HMAS Warramunga. Tässä yhteydessä aluksen viirinumero muutettiin D05:ksi vastaamaan Yhdysvaltain laivaston käyttämää runkonumerointia.[8]

Alus oli maaliskuussa huollettavana telakalla Sydneyssä, mistä palattuaan se suojasi saattueita Queenslandin ja Uuden-Guinean välillä. Alus liitettiin toukokuussa uudelleen TF74:ään Australian ja Warramungan kanssa suojaamaan Yhdysvaltain 158. jalkaväkirykmentin maihinnousuja Woodlarkille ja Kiriwinalle.[1]

Alus palasi operaatioiden päätyttyä saattueiden suojaksi, kunnes se palasi 23. kesäkuuta TF74:ään Uuteen-Georgiaan tehtävän maihinnousun suojaksi (operaatio Cartwheel). Alus vapautettiin 4. heinäkuuta operaatiosta, jonka jälkeen se palasi saattueiden suojaksi. Alus määrättiin 21. elokuuta suojaamaan vaurioitunutta risteilijä HMAS Hobartia Espiritu Santosta Sydneyyn korjattavaksi yhdessä Warramungan kanssa.[1]

Arunta vapautui suojaustehtävästä 26. elokuuta osaston saavuttua Sydneyyn, jossa se siirrettiin 31. elokuuta kolmeksi viikoksi telakalle. Telakalta vapauduttuaan alus lähti Milnenlahdelle tukemaan Uuden-Guinean operaatioita torjuttaessa japanilaisten maihinnousua.[9]

Alus kuului 5. marraskuuta Milnenlahdella olleeseen TF74:ään, jonka muut alukset olivat Australia, Shropshire, Warramunga, USS Ralph Talbot ja USS Helm. Osasto siirrettiin Uusien-Hebrideille (nyk. Vanuatu) tukemaan alueen operaatioissa eteläisen Tyynenmeren joukkoja.[10] Alus tuki 29. marraskuuta osaston hävittäjien (TG74.2) mukana tykkitulella Gasmataan tehtyä maihinnousua.[11]

HMAS Australia ja HMAS Arunta ampuvat Cape Gloucesterille kuvattuna HMAS Shropshireltä.

Alus suojasi maihinnoususaattuetta TF74:n mukana, kun saattue aloitti matkansa Goodenough Islandilta Araween Uuteen-Britanniaan 13. joulukuuta. Saattueen saavuttua seuranneena päivänä saaren edustalla osasto tuki Yhdysvaltain 112. ratsuväkirykmentin maihinnousua (operaatio Director).[12] TF74, jonka TG74.1 oli aiempi task force, tuki 26. joulukuuta tykkitulella Yhdysvaltain merijalkaväen 1. divisioonan maihinnousua Cape Gloucesteriin (operaatio Backhander). Laivasto-osasto joutui ilmahyökkäykseen, jolloin muutama alus vaurioitui.[13]

HMAS Arunta suojasi 2. tammikuuta 1944 Yhdysvaltain joukkojen maihinnousua lähellä Saidoria Uudessa-Guineassa (operaatio Dexterity), mistä alus vapautui seuraavana päivänä aloittaen matkansa Sydneyyn huollettavaksi. Alus palasi maaliskuun alussa palvelukseen, jolloin se liitettiin osasto TG76.1:een.[1]

Aluksen tykkimiehistö Hollandian maihinnousua tukemassa.

Alus suojasi 2. maaliskuuta kahdeksan Yhdysvaltain laivaston hävittäjän kanssa kolmannen aallon maihinnoususaattuetta Los Negrosille, jonne saavuttiin 5. maaliskuuta. Alus liitettiin huhtikuussa TF74:ään, jonka mukana se suojasi 22. huhtikuuta Yhdysvaltain maihinnousua Hollandiaan (operaatio Reckless) ja Aitapeen (operaatio Persecution). Maihinnousun aikana alus oli tulitukiosastossa.[1]

Alus lähti 5. toukokuuta Hollandiasta osasto TG77.2:n mukana tukemaan Yhdysvaltain joukkojen maihinnousua Biakiin (operaatio Horlicks). Osastoon kuuluivat Australia, HMAS Shropshire, Warramunga sekä kaksi Yhdysvaltain laivaston hävittäjää. Osasto tulitti Sarwaa ja Sarmia. Osasto toimi tulitukiosastona kuun loppuun, minkä jälkeen alukset edelleen tukivat hyökkäystä muun muassa estämällä kesäkuussa Japanin laivaston alueelle pääsyn.[1][14][15]

Alus tuki Hollannin Itä-Intiassa Noemfoorin maihinnousua 2. heinäkuuta ampumalla 545 kranaattia Kamirin lentokentälle.

Alus tukee tykkitulellaan maajoukkojen taistelua Aitapella.

Alus kuului kommodori John Collinsin laivasto-osastoon, jonka amiraali Kincaid käski 10. heinäkuuta tukemaan Aitapen taistelussa rannikkotykistön uhkaamiksi joutuneita PT-veneitä. Osasto, johon kuuluivat Aruntan lisäksi Australia, Shropshire, Warramunga, USS Ammen ja USS Bache. lähti Seeadlerin satamasta ja se saapui 13. heinäkuuta taistelualueelle. Maajoukkojen käymä Driniumorin taistelu laajensi tehtävän maajoukkojen tukemiseen. Alus tuki 14. heinäkuuta alkaen osaston mukana maajoukkoja tulittamalla häiritsemällä japanilaisten selustan kuljetuksia tykkitulella. Alus poistui 24. heinäkuuta alueelta osaston saatua käskyn tukea Sansaporin maihinnousua.[16]

Alus palasi syyskuussa palvelukseen osana TG77.2:een tukemaan suunniteltua Morotain maihinnousua. Se lähti 10. syyskuuta Aitapesta Task Force 77 mukana. Alus aloitti 15. syyskuuta Morotain operaatioiden tukemisen.[1]

Alus määrättiin lokakuussa TG77.3:een tukemaan suunniteltuja Leyten, Cebun ja Pohjois-Mindanaon maihinnousuja. Osaston muina aluksina olivat USS Phoenix, USS Boise, Australia, Shropshire ja viisi Yhdysvaltain laivaston hävittäjää sekä Warramunga. Se saapui 17. lokakuuta Leytenlahdelle 24. hävittäjälaivueen mukana. Arunta joutui 20. lokakuuta ilmahyökkäykseen, jolloin se ampui alas yhden hyökkääjistä. Alus oli 24. lokakuuta Leytenlahden taistelussa.[1]

Arunta joutui 1. marraskuuta ilmahyökkäykseen, jossa oli myös kamikaze-koneita. Alus osallistui 25. marraskuuta tuloksettomaan operaatioon Japanin laivaston taistelulaivoja Fusōa ja Yamashiroa vastaan yhdessä Yhdysvaltain laivaston hävittäjien ja Warramungan kanssa.[1]

Alus suojasi 15. joulukuuta Mindoron maihinnousua. Operaatiosta vapauduttuaan se siirtyi Manukseen brittiläisen Tyynenmeren-laivaston huoltotukikohtaan.[1]

Arunta määrättiin tammikuussa 1945 suojaamaan saattueita ja tukemaan Yhdysvaltain joukkojen maihinnousua Lingayeen osana TG77.2:a. Alus lähti Manuksesta Australian, Shropshiren ja Warramungan kanssa liittyäkseen osastoonsa. Alus muodosti 56. hävittäjälaivueen Warramungan sekä viiden Yhdysvaltain laivaston hävittäjän kanssa.[1]

Alus kamikazehyökkäyksessä 5. tammikuuta, jolloin se vaurioitui lähellä räjähtäneestä koneesta.

Alus joutui 5. tammikuuta Lingayenlahdella kamikazehyökkäykseen, jolloin se vaurioitui lähellä räjähtäneestä koneesta. Miehistöstä sai surmansa kaksi ja viisi haavoittui. Alus oli kuitenkin peräsimen korjaamisen jälkeen toimintakykyinen. Seuraavina päivinä se kykeni tukemaan maihinnousua tykkitulella sekä puolustautumaan ilmahyökkäyksiä vastaan.[1]

Alus vapautettiin 9. tammikuuta operaatiosta, jolloin se aloitti matkansa Leytenlahdelle muiden vaurioituneiden alusten kanssa. Aluksella suoritettiin tilapäiskorjauksia, joiden valmistuttua se palasi Lingayenlahdelle.[1]

Arunta kuului helmikuun CTU77.2.5:een eli reservitulitukiosastoon, kunnes se 1. maaliskuuta erkani Yhdysvaltain 7. laivastosta aloittaen matkansa Manukseen Shropshiren kanssa. Alukset saapuivat 16. maaliskuuta Sydneyyn, jossa ne siirrettiin telakalle korjattaviksi ja modernisoitaviksi.[1]

Alus määrättiin toukokuussa tukemaan Yhdysvaltain ja Australian joukkojen Uuden-Guinean maihinnousuja Wewakin tukiosastoon. Se lähti 4. toukokuuta Sydneystä Wewakille, jossa se liittyi 9. toukokuuta osastoonsa osallistuen tulivalmisteluun ennen maihinnousua.[1]

Alus tulitti seuraavana päivänä Cape Hoemin aluetta HMS Newfoundlandin kanssa. Alus tulitti 11. toukokuuta Dove Baytä maihinnousun aikana (operaatio Deluge).[1]

Alus liitettiin kesäkuussa risteilijäosastoon (TG 74.3) tukemaan Brunein maihinnousua. Se suojasi 7. kesäkuuta Bruneinlahden miinanraivausta. Alus oli 10. kesäkuuta tulitukiosastossa TG74.3:n mukana tehtäessä varsinainen maihinnousu, joka ei kohdannut vastarintaa. Alus tuki 20.–25. kesäkuuta Lutongin, Serian ja Mirin maihinnousuja TG74.1:n kanssa.[1]

Arunta saapui 27. kesäkuuta Balikpapanin edustalle Shropshiren ja Hobartin kanssa valmistelemaan Australian 7. jalkaväkidivisioonan maihinnousua (operaatio Oboe I). Alus ampui 1. heinäkuuta alkaen ensin tulivalmistelua ja sitten tulitukea hyökkääville joukoille, kunnes se vapautettiin 10. heinäkuuta operaatiosta.[1]

Alus lähti 15. heinäkuuta Sydneyyn modernisoitavaksi, minkä yhteydessä alukselle asennettiin uusi tutkajärjestelmä sekä verkkorakenteinen masto. Aluksen palattua palvelukseen se osallistui muun muassa sotaharjoituksiin Uuden-Seelannin laivaston kanssa.[1]

Vuonna 1950 määrättiin alus muutettavaksi sukellusveneidentorjuntafregatiksi. Muutostöiden jälkeen alus palasi palvelukseen 11. marraskuuta 1952 viettäen ensimmäisen vuoden Australian aluevesillä.[17]

Tammikuussa 1954 alus siirtyi Kaukoitään, jossa se oli seuraavat kahdeksan kuukautta liittoutuneiden mukana Japania tukikohtanaan pitävissä Korean partiojoukoissa. Vuoden 1955 neljä ensimmäistä kuukautta alus oli pääosin Sydneyssä, kunnes toukokuun puolivälissä se lähti paluumatkalle Kaukoitään HMAS Anzacin, HMAS Warramungan, HMAS Tobrukin ja HMAS Quadrantin kanssa. Osaston mukana oli myös Uuden-Seelannin laivaston risteilijä HMNZS Black Prince ja hävittäjä HMNZS Pukaki.[18]

Arunta poistettiin palveluksesta vuonna 1957 siirrettynä reserviin. Alus sijoitettiin vuonna 1968 poistolistalle, minkä seurauksena se myytiin China Steel Corporationille Taipeihin romutettavaksi. Japanilaisen hinaaja Tokomarun hinatessa alusta Taiwanille se kallistui ja lopulta upposi 13. helmikuuta 1969 60 merimailia Broken Baystä.[1]