HIFK Fotboll

HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaosto, jonka miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2023 Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä. Kotiottelunsa HIFK pelaa Töölössä Bolt Areenalla.

HIFK
Koko nimi Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
Lempinimet Tähtirinnat
De stjärnprydda
Punapaidat
Rödtröjorna
Stadin kingit
Stadens stolthet
Kaunein kaikista
Perustettu 1897 (seura)
1907 (jalkapallojaosto)
Kaupunki Helsinki
Kenttä Bolt Arena
– kapasiteetti 10 770
Sarja Ykkönen
Sarjataso 2.
Värit          
Toimitusjohtaja Suomi Perttu Hillman
Puheenjohtaja Suomi Janne Räsänen
Päävalmentaja Suomi Sami Okkonen
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Mitalit
Mestaruussarja
Kultaa Kultaa1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961
Hopeaa Hopeaa1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971
Pronssia Pronssia1932, 1936, 1958, 1970
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa1959

HIFK on perustettu 1897 ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. HIFK:n jalkapallojaostoon kuuluu myös vuonna 2020 perustettu HIFK Futsal, jonka edustusjoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Futsal-Ykkösessä.

Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen[1], ja ne löytyvät peliasustakin: paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen[2]. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").

HIFK pelasi aikoinaan 29 kautta SM-sarjassa (1930–1972) ja voitti seitsemän Suomen mestaruutta. Uudelleen se pelasi suomalaisen jalkapalloilun korkeimmalla sarjatasolla kausina 2015–2017 ja on pelannut tällä tasolla jälleen kaudesta 2019 eteenpäin.

Historia

Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingforsin perusti tuolloin 15-vuotias helsinkiläinen Svenska Reallyceumin oppilas Georges Doubitsky 15. lokakuuta 1897. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.

Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.[3] Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.

HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 1947, 1959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.

HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.

Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla. Tämän jälkeen Nelosessa pelannut reservijoukkue nousi seuran edustusjoukkueeksi. HIFK teki kuitenkin paluuta takaisin Ykköseen, pelaten sarjatasolla seuraavaksi vuosina 2011 ja 2012, mutta pudoten kauden 2012 päätteeksi Kakkoseen. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. HIFK nousi kauden 2013 päätteeksi takaisin Ykköseen peitottuaan nousukarsinnassa kemiläisen PS Kemin. Kausi 2014 Ykkösessä oli sekin menestyksekäs, kun HIFK kiri viimeisellä kierroksella sarjan voittoon ja nousi Veikkausliigaan.

Nousun varmistuttua HIFK ilmoitti pelaavansa kotiottelunsa Veikkausliigassa Sonera Stadiumilla, paikallisvastustaja HJK:n kotikentällä. Joulukuussa 2014 HIFK käynnisti joukkorahoituskampanjan Invesdorin avustamana. HIFK pyrki keräämään annista 250 000 – 400 000 euroa myymällä osakkeita 189,70 euron kappalehintaan. Osakkeen hinta tuli seuran perustamisvuodesta. Seuran toimitusjohtaja René Östermanin mukaan HIFK oli ennen Veikkausliigakautta rahoituksen tarpeessa ja joukkorahoitus antoi seuran kannattajille käytännöllisimmän tien ryhtyä seuran omistajaksi. Kampanja päättyi onnistuneesti ja HIFK keräsi 345 823 euroa yhteensä 786 sijoittajalta.

HIFK oli pelannut divisioonaottelujaan Töölön Pallokentällä ja Brahenkentällä, mutta siirtyi liiganousun myötä jakamaan Sonera Stadiumin yhdessä HJK:n kanssa. Veikkausliigan kaudella 2015 HIFK esiintyi kokonaan suomalaisella joukkueella, joka pysytteli koko kauden putoamisviivan yläpuolella sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Eniten maaleja teki yhdeksästi onnistunut Pekka Sihvola.[4] Kauden 2017 päätteeksi HIFK hävisi kaksiosaisessa Veikkausliigan karsinnassa FC Hongalle ja putosi Ykköseen.[5]

Ykkösen kaudelle 2018 HIFK nimesi päävalmentajakseen yksivuotisella sopimuksella Teemu Kankkusen.[6] Kankkunen onnistui johtamaan joukkonsa Ykkösen mestariksi ja HIFK nousi sen myötä takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2019, vuoden tauon jälkeen.

Vuoden 2019 toukokuussa Lontoossa asuva kiinalainen liikemies Jin "Lucas" Chang osti 51,9 %:n enemmistön HIFK:n osakkeista.[7] Vuoden 2020 joulukuussa Chang luopui osakkeistaan ja seuran taustayhdistys HIFK Soccer rf palasi HIFK Fotboll Ab:n suurimmaksi omistajaksi.[8]

Kannattajat
HIFK Fotbollin kannattajia fanipäädyssä kesällä 2017.

HIFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit pitää perustamisajankohtanaan kesäkuuta 2001.[9] Yhdistysrekisteriin Stadin Kingit ry. rekisteröitiin 7. helmikuuta 2006, ja yhdistys lakkautettiin rekisteristä 29. marraskuuta samana vuonna.[10]

HIFK:n ja sen paikallisvastustaja HJK:n kohtaamiset tunnetaan Stadin derbyinä. Aikoinaan joukkueiden välistä vastakkainasettelua kasvatti vahvat seuraidentiteetit, sillä HIFK tunnettiin ruotsinkielisten seurana ja HJK suomenkielisten seurana.[11] Toinen perinteinen kilpakumppani on niin ikään helsinkiläinen Kiffen, jonka kanssa pelatuista kohtaamisista käytetään nimitystä Klassikern (suom. Klassikko). Kilpasuhteiden taustalla on se, että vaikka molemmat olivat aikoinaan porvarillisia suomenruotsalaisia seuroja, Kiffen suuntautui hieman HIFK:ta enemmän työväestön suuntaan ja otti HIFK:ta kärkkäämmin mukaan myös suomenkielisiä henkilöitä.[12]

Pelaajat ja valmentajat

Edustusjoukkue 2023

Päivitetty 13. helmikuuta 2023.[13][14]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Gambia Sam Jammeh
2 P Suomi Jarkko Heimonen
3 P Suomi Jimi Hackspik
4 P Suomi Iiro Äijö
6 K Suomi Obed Malolo
9 H Suomi Antti Ulmanen
10 K Suomi Mosawer Ahadi
11 H Suomi Nikolas Saira
13 K Suomi Julius Järvinen
14 H Brasilia Erikson Carlos
Nro Paikka Pelaaja
17 K Suomi Eelis Varis
18 P Suomi Matias Hänninen
19 K Suomi Aleksi Wahlman
21 K Suomi Eetu Puro
23 P Suomi Paulus Arajuuri
24 K Tanska Mustapha Coker
25 P Suomi Topi Pasi
27 P Suomi Rico Finnäs
16 M Suomi Emil Pallas
31 M Suomi Joona Tiainen

Taustahenkilöt

Päivitetty 7. marraskuuta 2022.[15]

  • Päävalmentaja: Suomi Sami Okkonen
  • Valmentaja: Suomi Sakari Holopainen
  • Fysiikkavalmentaja: Brasilia Fabio Da Rosa
  • Maalivahtivalmentaja: Suomi Tomi Maanoja
  • Fysioterapeutti: Suomi Fabian Hanslian
  • Huoltaja: Ranska Ludovic Thune
  • Joukkueenjohtaja: Suomi Joona Haavisto
  • Lääkäri: Suomi Jammu Öunap
  • Lääkäri: Suomi Aapo Haavisto
  • Urheilutoimenjohtaja: Suomi Teemu Kankkunen

Entisiä pelaajia

Merkittävät vuodet

Seuran ja sen edustusjoukkueiden historiaa
1897 - 1998
Helsingin IFK:n mestarijoukkue vuodelta 1933: Alarivi (vasemmalta): Frans Karjagin, Gunnar Närhinen, Ragnar Lindbäck - Keskirivi (vasemmalta): Alfons Nylund, Jarl Malmgren, Leo Karjagin - Ylärivi (vasemmalta): Gunnar Åström, Ernst Grönlund, Albin Lönnberg, Holger Salin, Olof Strömsten
  • 1897: HIFK perustetaan. Syntymäpäivänä pidetään seuran perustamisuutisen julkaisua Ruotsin Kamraten-lehdessä 15. lokakuuta 1897.[27]
  • 1907: HIFK jaostoituu. Jalkapallojaos perustetaan.[28]
  • 1908: HIFK pelaa ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta 1908. Unitas kaatuu maalein 2–1.lähde?
  • 1909: HIFK saa SM-hopeaa hävittyään loppuottelussa PUS:lle 4–0.[29]
  • 1912: HIFK SM-hopealle, hävisi loppuottelussa HJK:lle 1–7. Suomen jalkapallojoukkue sijoittuu Tukholman olympialaisissa neljänneksi. Joukkueessa 5 HIFK:laista.[23]
  • 1928: SM-hopea. Turussa tuli ensin tasapeli 1–1, uusinnassa Helsingissä Pallokentällä yleisöä oli silloinen Suomen ennätys 4500, HIFK–TPS 2–3.[30]
  • 1929: SM-hopea, finaalissa häviö HPS:lle 0–4.[31]
  • 1930: Ensimmäinen Suomen mestaruus 23 vuoden odotuksen jälkeen.[32] Tätä ennen mestaruudesta oli pelattu cup-järjestelmällä ja HIFK oli hävinnyt loppuottelut vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.
  • 1931: Suomen mestaruus.[32]
  • 1932: SM-pronssi.[32]
  • 1933: Suomen mestaruus.[32]
  • 1934: SM-hopea.[32]
  • 1935: SM-hopea.[32]
  • 1936: SM-pronssi.[32] Suomen jalkapallomaajoukkue osallistui Berliinin olympialaisiin. Joukkueessa mukana neljä HIFK:n pelaajaa.[33]
  • 1937: Suomen mestaruus[32] ja samalla kymmenes peräkkäinen mitalisija.
  • 1947: 50-vuotias HIFK voitti juhlavuoden kunniaksi Suomen mestaruuden, joka pelattiin kahden SPL- (VIFK) ja kahden TUL-seuran (KTP ja TuTo) loppusarjana.[34]
  • 1949: HIFK putoaa mestaruussarjasta.[35]
  • 1952: Helsingin olympialaiset. Jalkapallojoukkueessa HIFK:sta mukana Åke Lindman.[36]
  • 1957: HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan.[37]
  • 1958: SM-pronssi.[32]
  • 1959: Suomen mestaruus.[32] Tappio 1–2 Valkeakosken Hakalle Suomen cupin finaalissa.[38]
  • 1960: HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio IFK Malmölle yhteismaalein 2–5.[39]
  • 1961: 7. ja viimeisin Suomen mestaruus.[40]
  • 1962: HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio Austria Wienille yhteismaalein 3–7.[39]
  • 1966: HIFK putosi mestaruussarjasta.[41]
  • 1969: HIFK nousi mestaruussarjaan.[42]
  • 1970: SM-pronssi.[43] Yleisöennätys 8 485 katsojaa ottelussa HIFK–HJK. Yleisömäärä jää HIFK:n 1900-luvun pääsarjapelien ennätykseksi, joka pysyy voimassa vuoteen 2015.[44]
  • 1971: SM-hopea.[43] UEFA Cupissa tappio Rosenborgille yhteismaalein 0–4.[45]
  • 1971: Naisten jalkapallo alkaa, HIFK voittaa Ilta-Sanomien järjestämän epävirallisen SM-sarjan ja etenee Palloliiton cupissa välierään.[46]
  • 1972: HIFK putosi 1. divisioonaan.[47] Luopui 1972/73 kauden UEFA-cupista.[45]
  • 1974: Putoaminen 2. divisioonaan.[48]
  • 1978: Putoaminen 3. divisioonaan.[49]
  • 1979: Putoaminen 4. divisioonaan.[50]
  • 1983: Nousu 3. divisioonaan.[51]
  • 1987: Nousu 2. divisioonaan.[52]
  • 1998: Nousu Ykköseen.[53]
Sarjat alkaen 2001

Sijoitukset ja yhteenvetotiedot otteluista) on esitetty erikseen tilastot -otsikossa.

  • 2002: HIFK säilyy Ykkösessä pelaamalla, mutta luopuu Ykkösen kauden 2003 sarjapaikasta[53]. HIFK/2 pelaa Nelosessa[54].
  • 2003: HIFK:n edustus jatkaa HIFK/2:n sarjapaikalla Nelosessa.
  • 2004: HIFK sijoittui Nelosessa lohkossaan toiseksi. HIFK voitti karsintaottelun, mutta nousu Kolmoseen kuitenkin kariutui, koska siellä ei ollut tilaa uudelle Helsingin piirin joukkueellelähde?
  • 2005: Nousu Kolmoseen. Suomen Cupissa joukkue selvityi viidennelle kierrokselle (64 parhaan joukkoon) ja hävisi Fair Play -finaalin IFK Willmanstrandin ikämiehille 1–2[55].
  • 2007: Nousu Kakkoseen. Suomen Cupissa tappio neljännesvälierissä (16 parhaan joukossa) FC Interille ja tappio pikkufinaalissa City Starsille 1–2[56].
  • 2008: Edustusjoukkue pelasi Kakkosta.
  • 2009: Edustusjoukkue pelasi Kakkosta.
  • 2010: Edustusjoukkue nousi Ykköseen.
  • 2011: Edustusjoukkue säilyi joukkuemäärältään supistetussa Ykkösessä.
  • 2012: Edustusjoukkue putosi Kakkoseen.
  • 2013: Edustusjoukkue nousi Ykköseen.
  • 2014: Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan. Suomen cupissa HIFK selviytyy 16 parhaan joukkoon (häviää 6. kierroksella SJK:lle jatkoajalla 0–1)[57]. On cupissa toinen kerta 2000-luvulla (on myös vuosituhannen paras cup-saavutus), kun on 16 parhaan joukossa[58].
  • 2015: Veikkausliigassa (lisenssi myönnettiin 22. joulukuuta 2014[59]).
  • 2017: Edustusjoukkue putosi liigakarsinnan kautta Ykköseen.
  • 2018: Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan.
  • 2022: Edustusjoukkue putosi Ykköseen.

Reservijoukkueiden historiaa

Lähde kaudesta 2006 eteenpäin:[60]

  • 1999: HIFK/2 perustetaan ja se aloittaa toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta. Kauden päätteeksi joukkue nousee Kutoseen.[61]
  • 2000: HIFK/2 nousee Vitoseen.[61]
  • 2001: HIFK/2 nousee Neloseen.[61]
  • 2005: HIFK/2 perustetaan jälleen. Tällä kertaa kakkosjoukkue aloittaa Kutosessa ja nousee kauden päätteeksi Vitoseen.
  • 2006: HIFK/2 säilyy Vitosessa.
  • 2007: HIFK/2 nousee Neloseen.
  • 2008: HIFK/2 nousee Kolmoseen.
  • 2009: HIFK/2 putoaa Neloseen. HIFK/3 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2010: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 nousee Vitoseen.
  • 2011: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2012: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2013: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/3 nousee Neloseen. HIFK/4 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2014: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2015: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 säilyy Vitosessa. HIFK/5 perustetaan, se aloittaa Kutosessa ja säilyy siellä.
  • 2016: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 putoaa Kutoseen ja HIFK/5 säilyy Kutosessa.
  • 2017: HIFK/2 nousee Kakkoseen, HIFK/3 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Kutosessa.
  • 2018: HIFK/2 putoaa Kolmoseen, HIFK/3 säilyy Kolmosessa ja HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2019: HIFK/2 putoaa Neloseen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2020: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2021: HIFK/2 säilyy Kolmosessa. HIFK/3 perustetaan uudelleen HIFK/4 tilalle Vitoseen, mutta putoaa kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2022: HIFK/2 säilyy Kolmosessa ja HIFK/3 nousee Vitoseen.

Saavutukset
  • Suomen-mestaruus: 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961 (7)
  • Suomen-mestaruushopea: 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971 (7)
  • Suomen-mestaruuspronssi: 1932, 1936, 1958, 1970 (4)
  • Suomen Cup-mestaruushopea: 1959 (1)

Muita saavutuksia:

Tilastot

Sarjat 1930–2018
Sarjataso Kaudet yht. Kaudet
1.[62] 30 1930–39, 1940/41, 1943/44–45, 1946/47–47/48, 1948–49, 1958–66, 1970–72, 2015–17, 2019
2.[53] 21 1945/46, 1950–57, 1967–69, 1973–74, 1999–2002, 2011–12, 2014, 2018
3.[63] 19 1975–78, 1988–98, 2008–10, 2013
4. 7 1979[50], 1984–87[64], 2006–07
5. 7 1980–83[65], 2003–05

Sarjat ja sijoitukset 2001 alkaen
Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
2001 Ykkönen (Etelälohko)[53] 6. 27 11 4 12 39 – 39 37
2002 Ykkönen (Etelälohko)[53] 7. 22 6 6 10 27 – 41 24
2003 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[66] 5. 22 10 3 9 54 – 50 33
2004 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[67] 2. 22 16 0 6 59 – 31 48
2005 Nelonen (Helsinki, lohko 2)[68] 1. 20 18 1 1 83 – 18 55
2006 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 3)[69] 2. 22 14 3 5 50 – 29 45
2007 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 2)[70] 1. 22 19 1 2 85 – 15 58
2008 Kakkonen (A-lohko)[71] 7. 26 11 5 10 39 – 31 38
2009 Kakkonen (A-lohko)[72] 7. 26 10 6 10 40 – 36 36
2010 Kakkonen (A-lohko)[73] 1. 26 15 6 5 49 – 23 51
2011 Ykkönen[53] 9. 24 8 5 11 26 – 30 29
2012 Ykkönen[53] 10. 27 5 6 16 29 – 54 21
2013 Kakkonen (Itälohko)[74] 1. 27 19 5 3 64 – 22 62
2014 Ykkönen[53] 1. 27 15 5 7 63 – 30 50
2015 Veikkausliiga[75] 7. 33 10 13 10 42 – 42 43
2016 Veikkausliiga[76] 10. 33 8 10 15 35 – 39 34
2017 Veikkausliiga[77] 11. 33 6 11 16 37 – 54 29
2018 Ykkönen[53] 1. 27 16 6 5 47 – 22 54
2019 Veikkausliiga[78] 7. 27 10 9 8 37–34 39
2020 Veikkausliiga[79] 8. 22 8 4 10 29–33 28
2021 Veikkausliiga[80] 6. 27 9 8 10 25–31 35
2022 Veikkausliiga[81] 12. 27 1 6 20 20–70 9

Lähteet
  • Björkman, Ingmar: Idrottsföreningen Kamraterna r.f. Helsingfors 1897 – 1997, 100 år för Finlands idrott, 100 vuotta Suomen urheilun hyväksi. , 1997. ISBN 952-90-9066-8.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet
  1. yleisiä seurasta HIFK. Viitattu 13.10.2014.
  2. Jalkapallokirja 2014, s. 458. Suomen Palloliitto, 2014.
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  4. Veikkausliigan verkkonäyttely: Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors (HIFK) Urheilumuseo.fi. Viitattu 5.11.2016.
  5. Kuisma, Joonas: Honka palaa Veikkausliigaan! Sihvolan saksipotkutasoitus ei riittänyt Yle.fi. 4.11.2017. Yleisradio. Viitattu 5.11.2017.
  6. Teemu Kankkunen HIFK:n päävalmentajaksi Hifkfotboll.fi. 4.12.2017. HIFK Fotboll. Viitattu 5.12.2017.
  7. HIFK:n uusi omistaja oli hämärän kohun keskellä vain vuosi sitten - bisneskumppani poseerasi vähäpukeisten naisten ja aseiden kanssa, raivostui levinneistä kuvista www.iltalehti.fi. Viitattu 15.5.2019.
  8. TIEDOTE: HIFK ja Lucas Chang Jin jatkavat eri suuntiin www.hifkfotboll.fi. Viitattu 6.5.2021.
  9. Stadin kingit historia Stadin kingit. Viitattu 18.1.2015.
  10. Stadin kingit yhdistysrekisteriin prh. Viitattu 18.1.2015.
  11. HJK:n legenda Peltoniemi HIFK:sta: Käyttivät joskus paljon deodoranttia iltasanomat.fi.
  12. Ånäs, Markus: HIFK – Ikuisesti sinun, s. 23–24. Johnny Kniga, 2015. ISBN 978-951-0-41947-2.
  13. Edustusjoukkue 2022 HIFK Fotboll. Viitattu 30.7.2022.
  14. Club profile - Helsinki IFK Transfermarkt. Viitattu 30.7.2022.
  15. HIFK Palloliitto. Viitattu 7.11.2022.
  16. Vuorinen & Kasila s. 41
  17. Vuorinen & Kasila s. 93
  18. Vuorinen & Kasila s. 118
  19. Vuorinen & Kasila s. 121
  20. Vuorinen & Kasila s. 158
  21. Vuorinen & Kasila s. 186
  22. Vuorinen & Kasila s. 187-188
  23. Björkman s. 35
  24. Vuorinen & Kasila s. 247
  25. Vuorinen & Kasila s. 302-303
  26. Vuorinen & Kasila s. 380
  27. Björkman s. 11-13
  28. Björkman s. 21
  29. Björkman s. 27
  30. Björkman s. 87
  31. Björkman s. 91
  32. Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 362. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  33. Björkman s. 114
  34. Björkman s. 151
  35. Björkman s. 156
  36. Björkman s. 165
  37. Björkman s. 177
  38. Jalkapallokirja 2014, s. 312. Suomen Palloliitto, 2014.
  39. Jalkapallokirja 2014, s. 211. Suomen Palloliitto, 2014.
  40. Björkman s. 186
  41. Björkman s. 197
  42. Björkman s. 205
  43. Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 360. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  44. Piipponen, Esko – Helikari, Torsti – Heinonen, Raimo: Jalkapallokirja 1973, s. 134. Turku: Suomen Palloliitto, 1973.
  45. Jalkapallokirja 2014, s. 213. Suomen Palloliitto, 2014.
  46. Björkman s. 210
  47. Björkman s. 211
  48. Björkman s. 219
  49. Björkman s. 230
  50. Björkman s. 231
  51. Björkman s. 241
  52. Björkman s. 250
  53. 2-tason sarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 21.12.2014.
  54. Nelonen L1 Hki 2002 spl. Viitattu 16.1.2015.
  55. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 308-309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  56. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 319-320. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  57. cup 2014 6.krs spl. Viitattu 20.1.2015.
  58. Jalkapallokirjat 2001–2014
  59. 11 lisenssiä päätetty Veikkausliiga (22.12.-14). Viitattu 22.12.2014.
  60. Kaudet Tulospalvelussa
  61. HIFK:n nousun takuumies: Johnny Saxberg, HIFK 22.4.11 [vanhentunut linkki]
  62. pääsarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pitarinen). Viitattu 21.12.2014.
  63. Jalkapallokirjat 1976–79, 89–99, 2009–11 ja 2014
  64. Björkman s. 244, 246, 249, 250
  65. Björkman s. 235, 237, 239, 241
  66. Helsingin piirin tilastot 2003 web.archive.org.
  67. Helsingin piirin tilastot 2004 web.archive.org.
  68. Helsingin piirin tilastot web.archive.org.
  69. 4-tason sarjataulukot 06 RSSSF (26.10.-06). Viitattu 21.12.2014.
  70. 4-tason sarjataulukot 07 Hki SPL Hgin piiri. Viitattu 21.12.2014.
  71. Soininen, Heidi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009, s. 309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  72. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  73. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 311. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  74. Jalkapallokirja 2014, s. 301. Suomen Palloliitto, 2014.
  75. Joukkuetilastot 2015 Veikkausliiga.com. Viitattu 25.10.2015.
  76. Joukkuetilastot 2016 Veikkausliiga.com. Viitattu 31.10.2016.
  77. Joukkuetilastot 2017 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2017.
  78. Joukkuetilastot 2019 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 19.10.2019.
  79. Joukkuetilastot 2020 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 5.11.2020.
  80. Joukkuetilastot 2021 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2021.
  81. Joukkuetilastot 2022 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 18.10.2022.

    Kirjallisuutta
    • Harri Laine, Henri Tötterman – Punainen stadi, HIFK:n jalkapallon historia vuoteen 2020. Painopaikka; Kirjapaino Bookcover Oy 2021

    Aiheesta muualla
    HIFK

    Jääpallo • Jalkapallo • Jääkiekko • Salibandy • Futsal • Golf • Yleisurheilu • Käsipallo • Keilailu • Kaukalopallo • Voimistelu

    Ykkösen joukkueet kaudella 2023
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.