HD 209458 b

HD 209458b on Henry Draperin luettelon tähteä HD 209458 kiertävä eksoplaneetta. Se luokitellaan kuumien jupiterien luokkaan, sillä sen keskietäisyys keskustähdestä on vain 0,045 AU:ta. HD 209458b havaittiin keskustähden spektriviivojen siirtymiä tutkimalla 5. marraskuuta 1999, mutta sen olemassaolo varmistui myöhemmin fotometrisestä valokäyrästä, jossa oli nähtävissä planeetan ylikulku tähden pinnan yli. HD 209458b oli ensimmäinen planeetta, jonka ylikulku kyettiin havaitsemaan.[1] HD 209458b on vuorovesilukkiutunut keskustähteensä ja sen lämpötilaksi arvoidaan noin 750 °C.

HD 209458 b
Löytäminen
Löytäjä(t) D. Charbonneau, T. Brown, D. Latham, M. Mayor, G.W. Henry, G. Marcy, R.P. Butler, S.S. Vogt
Löytöpäivä 5. marraskuuta 1999
Havaintomenetelmä(t) Ylikulku ja säteisnopeusmittaus
Tähden ominaisuudet
Tähden nimi HD 209458
Tähden etäisyys Auringosta 47 parsekia
Tähden massa 1,01 Mo
Tähden spektriluokka G0 V
Tähden metallisuus 0,04
Tähden ikä 4,72 Ga
Kiertoradan ominaisuudet
Isoakselin puolikas 6 750 000 km
0.045 AU
Eksentrisyys 0,07
Kiertoaika 0 v (3,52 vrk)
Inklinaatio 86,93°
Periastronin pituus 83°
Periastronin aika 2452854,825415
± 0,00000025 JD
Fyysiset ominaisuudet
Massa 0,69 MJ (220 ME)
Säde 1,32 RJ
Tiheys 370 kg/m³
Lämpötila 1 130 ± 150 K

Planeettaa HD 209458b kutsutaan joskus epävirallisella nimellä Osiris, egyptiläisen manalan ja hedelmällisyyden jumalan mukaan.

Kaasukehä

Koska HD 209458b sijaitsee varsin lähellä keskustähteään ja kulkee Maasta katsottuna keskustähtensä editse aina kolmen ja puolen vuorokauden välein, sen ilmakehää on pystytty tutkimaan paljon. Siitä tulikin ensimmäinen eksoplaneetta, jolla tiedetään olevan ilmakehä, kun vuonna 2001 avaruusteleskooppi Hubblen havaintojen perusteella planeetan spektristä havaittiin natriumin 589,3 nanometrin absorptioviivat[2]. Tähdenpeittojen perusteella planeetan albedoksi arvoidaan vain 0,3. Tämä viittaa siihen hieman yllättäväänkin tulokseen, ettei planeetalla ilmeisesti ole pilviä kaasukehässään.

Vuonna 2003 planeetan ympärillä havaittiin olevan laaja vedystä, hiilestä ja hapesta muodostuva pilvi, joka muodostuu planeetan kaasukehästä paenneesta aineksesta.[3][4] HD 209458b:n arvellaan menettävän kaasukehästään vetyä noin 1 – 5 × 108 kg/s, minkä seurauksena planeetta menettää massastaan noin 7% viidessä miljardissa vuodessa.

10. huhtikuuta 2007 yhdysvaltalaisen Lowellin observatorion tutkijat ilmoittivat havainneensa vesihöyryä HD 209458b:n ilmakehästä.[5] Näin siitä tuli ensimmäinen eksoplaneetta, jolla ilmeisesti esiintyy vettä. Havainto on tosin sittemmin myös kyseenalaistettu.[6]

Lähteet
  1. Henry, Gregory W. & Marcy, Geoffrey W. & Butler, R. Paul & Vogt, Steven S. : A Transiting "51 Peg-like" Planet . The Astrophysical Journal , 2000 , 529 . vsk, nro 1 , s. L41-L44 .  . doi:10.1086/312458 . Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018 (englanniksi).
  2. http://arxiv.org/abs/astro-ph/0111544
  3. Vidal-Madjar, A. & Etangs, A. Lecavelier des & Désert, J.-M. & Ballester, G. E. & R. Ferlet & Hébrard, G. & Mayor, M.: An extended upper atmosphere around the extrasolar planet HD209458b. Nature, 2003, 422. vsk, nro 6928, s. 143–146. doi:10.1038/nature01448. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018 (englanniksi).
  4. Vidal-Madjar, A. & Désert, J.-M. & Etangs, A. Lecavelier des & Hébrard, G. & Ballester, G.E. & Ehrenreich, D. & Ferlet, R. & McConnell, J.C. & Mayor, M. & Parkinson, C.D.: Detection of oxygen and carbon in the hydrodynamically escaping atmosphere of the extrasolar planet HD209458b. The Astrophysical Journal, 2004, 604. vsk, nro 1, s. L69-L72. doi:10.1086/383347. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018 (englanniksi).
  5. Barman, T. S.: Identification of Absorption Features in an Extrasolar Planet Atmosphere. The Astrophysical Journal, 2007, 661. vsk, nro 2, s. L191–L194. doi:10.1086/518736. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018 (englanniksi).
  6. Richardson, Lee J. & Deming, D. & Horning, K. & Seager, S. & Harrington, J.: Emission Spectra of Transiting Extrasolar Planets with Spitzer. American Astronomical Society Meeting 210, 2007, 39. vsk, s. 229. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018 (englanniksi).

    Aiheesta muualla


    Pegasuksen tähdistö (Pegasus) » luettelo tähdistä, luokka
    Tähdet

    ε Peg, β Peg, α Peg, γ Peg, η Peg, ζ Peg, μ Peg, θ Peg, ι Peg, λ Peg, 1 Peg, κ Peg, ξ Peg, π Peg, 9 Peg, υ Peg, 2 Peg, 55 Peg, 70 Peg, τ Peg, ψ Peg, 56 Peg, 32 Peg, 35 Peg, χ Peg, ο Peg, 31 Peg, ν Peg, ρ Peg, 78 Peg, 72 Peg, 57 Peg, φ Peg, 14 Peg, 16 Peg, 66 Peg, 77 Peg, 59 Peg, σ Peg, 12 Peg, 7 Peg, 82 Peg, 71 Peg, 13 Peg, 64 Peg, 30 Peg, 58 Peg, 51 Peg, 5 Peg, 75 Peg, 37 Peg, 15 Peg, 17 Peg, 86 Peg, 67 Peg, 87 Peg, 34 Vul, π1 Peg, 63 Peg, 36 Peg, 20 Peg, 11 Peg, 73 Peg, 38 Peg, 19 Peg, 4 Peg, 23 Peg, 34 Peg, 52 Peg, 80 Peg, 25 Peg, 85 Peg, 21 Peg, 40 Peg, 79 Peg, 69 Peg, 18 Peg, 3 Peg, 60 Peg, 33 Peg, 74 Peg, 45 Peg, 65 Peg, 76 Peg, 41 Peg, 39 Peg, 28 Peg, 61 Peg, HD 209458, HD 219828

    Eksoplaneetat

    51 Peg b, 79 Peg b, HD 209458 b, HD 219828 b

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.