Hülegü-kaani
Hülegü-kaani (mong. Хүлэгү хаан; 1217 – 8. helmikuuta 1265) oli mongolihallitsija, joka hävitti Bagdadin ja valloitti suuren osan Lähi-itää. Hän oli Tšingis-kaanin pojanpoika, Möngken ja Kublai-kaanin veli sekä Persian Il-kaanien valtakunnan ensimmäinen hallitsija.[1]
Tausta
Hülegün oli Toluin ja kristityn naisen poika. Hänet lähetti hänen veljensä, suurkaani Möngken vuonna 1255 viimeistelemään Lähi-idän muslimivaltioiden tuhoa. Tarkoitus oli ensiksi alistaa Iranissa asunut lurien kansa, toiseksi hävittää assassiinien sektio, kolmanneksi alistaa tai tuhota abbasidien kalifaatti, neljänneksi alistaa tai tuhota aijubidien valtiot Syyriassa ja lopuksi alistaa tai tuhota mamelukkien sulttaanikunta Egyptissä.
Valloitukset
Hülegü johti ehkä suurinta koskaan koottua mongoliarmeijaa – Möngken määräyksestä joka kymmenes taistelukykyinen mies oli otettu siihen. Hän voitti helposti lurit ja hänen maineensa säikytti assassiinit niin, että he luopuivat valloittamattomasta Alamutin linnakkeestaan ilman taistelua.[1] Mongoliarmeija asettui Bagdadin ulkopuolelle marraskuussa 1257. Hülegü vaati antautumista, mutta kalifi kieltäytyi varoittaen, että mongolit tulisivat kohtaamaan jumalan vihan, jos hyökkäisivät kalifaattiin. Monet lähteet kertovat, että kalifi laiminlöi puolustuksen: hän ei koonnut armeijoita eikä vahvistanut kaupungin muureja.
Mongolit järjestivät kaupungin ympärille piirityksen paaluaitoineen ja katapultteineen. Taistelu alkoi 29. tammikuuta ja oli piiritykseksi nopea: Bagdad antautui 10. helmikuuta. Mongolit aloittivat viikon kestäneen teurastuksen ja hävityksen. Kuolleiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa; arviot vaihtelevat 90 000:stä satoihin tuhansiin. Moskeijat, palatsit, kirjastot, kaikki sukupolvien aikana rakennetut rakennukset poltettiin maan tasalle. Kalifi ja kaikki hänen poikansa yhtä lukuun ottamatta surmattiin. Bagdad hävitettiin näin pahoin sen vastarinnan takia. Tämä oli mongolien omaksuma strategia: heti antautuneet kaupungit säästyivät yleensä pahalta hävitykseltä. Bagdadia kohdannut hävitys oli tiettävästi mongolien aiheuttamista pahin, vaikkakin joidenkin kiinalaisten kaupunkien on kerrottu kärsineen jokseenkin vastaavasti. Bagdad oli asumaton, raunioitunut kaupunki vuosisatoja ja kesti pitkään, ennen kuin se sai takaisin edes jotain aiemmasta loistostaan.
Loppuvaiheet
Kalifaatin tuhon jälkeen mongolit kääntyivät Syyriaan voittaen aijubidit ja lähettäen tiedustelijoita Gazaan saakka. Egypti olisi ollut seuraava kohde, mutta Möngken kuolema ja siitä johtunut vaikea hallitsijakriisi sai suurimman osan Hülegün joukoista vetäytymään. Vaikkakin suurkaaniksi lopulta saatiin valittua Kublai-kaani, ei Mongolivaltakuntaa yhtenäisenä käytännössä vuoden 1258 jälkeen ollut enää olemassa, vaan sen tilalla oli neljä itsenäistä valtiota, joista yksi oli Hülegün Il-kaanien valtakunta.
Samaan aikaan mamelukit löivät Palestiinaan jätetyt mongolit Ain Jalutin taistelussa. Mongolit menettivät lopullisesti Palestiinan ja Syyrian, ja Hülegün valtakunnan länsirajaksi tuli Tigris-joki. Hülegü palasi vuonna 1262, mutta sen sijaan, että olisi pystynyt kostamaan tappion, hän ajautui sisällissotaan Kultaisen ordan Berken kanssa, joka oli muslimina raivoissaan Bagdadin hävityksestä. Berke liittoutui mamelukkien kanssa ja teki hyökkäyksiä, joilla houkutteli Hülegün pohjoiseen, jossa tämä kärsi vakavan tappion. Se oli ensimmäinen mongolien keskinäinen avoin sota Tšingis-kaanin jälkeen ja enteili valtakunnan lopullista hajoamista. Hülegü kuoli vuonna 1265 ja hänet haudattiin Šahiin, joka on yksi Urmia-järven saarista.
Lähteet
- Hülegü Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)