Höytämönjärvi

Järvi on 3,1 kilometriä pitkä, 2,0 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 201 hehtaaria. Se sijaitsee Lempäälän pohjoisrajalla Sääksjärven ja Höytämön itäpuolella. Järvessä on viisi huomattavaa lahtea. Leveäsuinen Paunulahti työntyy Häytämön ja Sääksjärven kainaloon lännessä, puoli kilometrinen Soukonlahti työntyy kaakkoon järven kaakkoispäässä, noin 1,3 kilometriä pitkä Merunlahti kurkottaa vain 200 metriä leveänä itään, kapeasuinen ja alle 400 metriä pitkä Koipilahti sijaitsee tämän vieressä ja lopuksi on suurimpana Helininlahti, joka kapenee tasaisesti luoteen suunnassa. Lahdet tekevät järvestä kuin kolmisakaran muotoisen. Itärannassa sijaitseva Kirskaanniemi jää Koipilahden ja Merunlahden väliin ja siellä sijaitsee Birgitan polkuun kuuluva laavu ja tulentekopaikka. Meurunlahden pohjukassa on retkeilijöille tarjolla lisäksi autiotupa [3]. Vastakkaisella länsirannalla on Pauniemi. Järvessä on kahdeksan saarta. Vehkasaari vaikuttaa nykyään olevan niemi, mutta aivan sen kanssa samankokoisia saaria ovat Mäkipäänsaari ja Leppälänsaari, joiden pituudet ovat vastaavasti 180 metriä ja 250 metriä. Järvi on luodattu. Luotauksen mukaan järven keskisyvyys on noin kolme metriä, mutta esimerkiksi järven pohjoisrannan tuntumassa on kilometrin matkalla 7–10 metriä syvää ja yli 7 metrin syvänteitä on muualla järvessä neljässä eri kohdassa.[2][1][4]

Järveen laskee yhdeksän ojaa, joista huomattavimmat tuovat Höytämönjärveen muiden järvien vesiä. Läntiseen Paununlahteen laskee Iso-Kyynärön ja Pikku-Kyynärön yhteinen laskuoja, koillisosan kapeaan Koipilahteen laskee Koipijärven laskuoja ja Merunlahteen laskee Merunoja, joka on Merunjärven toinen laskuoja. Sen toinen laskuoja laskee Koipijärveen, mikä tekee Merunjärvestä bifurkaatiojärven. Höytämönjärven oma laskuoja lähtee etelärannasta ja laskee 1,9 kilometrin ja 14 metrin pudotuksen jälkeen Ruotasjärveen. Voidaan sanoa, että Höytämönjärvi on Moisionjoen valuma-alueen pääjärvi, koska se kokoaa niin monen järven vedet ja sen laskuojan alajuoksulla ojaan liittyy enää vain muutaman pienen järven laskuojat.[1][4]

Järven rantaviivan pituus on 17,8 kilometriä. Rannat eivät ole missään suota, koska alueen korkeuserot ovat tavallista suuremmat. Helininlahden itärannat putoavat jyrkkinä veteen ja lahden vedenpinnan yläpuolelle kohoaa yli 50 metrin korkeuteen Lehtivuori. Myös etelärannat ovat jyrkkiä ja ne nousevat yli 20 metriä vedenpintaa korkeammalle. Muualla rannat nousevat vajaa 10 metrin korkeuteen.[2][1][4]

Paununlahden ympärillä sijaitsee vanhan Sääksjärven ja sen kylkeen laajentuneen Höytämön asuinalueet, jotka ovat tiheästi rakennettuja. Muualla kiinteä asutus on harvaa ja sen lomassa on vapaa-ajan asuntoja. Kun Helininlahden ja Apajalahden välinen ranta on autio, on vastarannalla tiheästi asuntoja ja mökkejä. Vastaavanlainen rakennuskanta löytyy etelärannan rinteillä. Kaikkiin kohteisiin johtaa tiet Sääksjärven keskustasta. Valtatie 3 ohittaa järven 800 metriä lännessä ja seututie 309 kulkee järven pohjoispuolella. Höytämössä sijaitsee yleinen uimaranta.[1][4]

Järven vedenlaatua esitetään vuosien 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016 (loppukesät ja -talvet) tutkimustulosten valossa. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 2,2 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 2,1 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 29–60 mg(Pt)/l, keskiarvolla 39 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 10,4 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaalia korkeampi taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,0. Talvella happamuustaso on pH 6,8, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,2. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,22 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu lievästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hieman erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on yleensä pH 6,8. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,2 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 82%. Talvisin se on ollut 10,8 mg/l (kylläisyys 89%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin täysin hapetonta ja talvisin 0,1 mg/l (kylläisyys 1%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella välttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä liian pieneksi, on se aiheuttanut paikallisesti sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormutuksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 14 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 21 µg/l ja talvisin 9 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 74 µg/l ja talvella 47 µg/l. Suurimmillaan on pitoisuus ollut 110 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 484 µg/l (vaihteluvälillä 360–610 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 940–3000 µg/l. Näiden tulosten perusteella Höytämönjärvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella lievästi rehevöityneeksi tai jopa rehevöityneeksi järveksi.[2]

Vuonna 1855 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Höytämäsjärvi” [5]. Vuoden 1953 peruskartassa järven rannoilla sijaitsi viiden maatilan pieniä peltoja. Rannoille oli jo tuolloin rakennettu tiheästi asuntoja. Leppäsaari on vanhassa kartassa piirretty selvästi saarena, kun siihen johtaa nykyään maakannas. Maakannas on ilmeisesti tehty vuonna 1961 kartassa merkityn tien pohjaksi. Tämän jälkeen alettiin toteuttamaan Höytämön asuinaluetta, joka näkyy seuraavassa vuoden 1980 kartassa jo melko suurena. Vuoden 1990-luvun kartoissa suurin osa pelloista on jo metsitetty.[6][7][8][9][10][11][12]

• Lempäälän-Vesilahden Sanomat: Höytämönjärvi, viitattu 21.1.2017
• Järviwiki: Höytämönjärvi