Hökkelikylä
Hökkelikylä on epävirallinen asuinalue, joka koostuu väliaikaisista rakennuksista. Hökkelikylä sijaitsee usein kaupungin laidalla ja sen asukkaat ovat yleensä rakentaneet kotinsa itse. Hökkelikylissä ei yleensä ole juurikaan julkisia palveluita. Hökkelikylät ovat enimmäkseen kehitysmaiden ilmiö.[1]
Myös Suomessa on aiemmin, paikoin 1900-luvulle asti, ollut pienimuotoista hökkeliasutusta; maaseudulla muodostui tilattoman väestön kuten itsellisten asuttamia mökkien ja hökkelien ryhmiä yhteismaalla kylien reunamilla.[2]
Hökkelikylien asumisolosuhteet, kulkuyhteydet ja mukavuudet vaihtelevat suuresti. Enimmäkseen asunnot ovat erittäin puutteellisia ja terveysriskit ovat suuria. 1970-luvulle asti hökkelikyliä pidettiin haitallisina ilmiöinä, joiden leviäminen tuli estää. Nyttemmin niihin on alettu suhtautua sallivammin ja niiden merkitys kaupungistumiskehityksen osana on tunnustettu. Joillekin maalta muuttaneille hökkelikylät ovat ainoa tapa muuttaa kaupunkiin ja ennen pitkää ehkä pois hökkelikylästä. Hökkelikylien purkaminen on yleensä vain siirtänyt sen asukkaat entistä kauemmaksi kaupungin keskustasta. Hökkelikylillä on kuusi pääasiallista tehtävää: ne vastaanottavat muuttajia kaupunkiin, tarjoavat asumismahdollisuuden köyhimmille, työpaikkoja pienessä mittakaavassa, sosiaalisen turvaverkon, kannustavat ihmisiä auttamaan itseään ja tarjoavat mahdollisuuden asua kaupungin työpaikkojen läheisyydessä.[1]
Aasiassa hökkelikylistä käytetään nimityksiä bustee ja kampong, Afrikassa bidonville ja shantytown, Latinalaisessa Amerikassa taas favela ja rancho.[1]
Katso myös
Lähteet
- Hagget, Peter: Geography – A Global Synthesis, s. 258–259. Harlow: Pearson Education, 2001. ISBN 0-582-32030-5. (englanniksi)
- Yrjö Blomstedt ym.: Suomen historia: osa 4: Vapauden aika, kustavilainen aika, s. 406. Weilin & Göös, 1987.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hökkelikylä Wikimedia Commonsissa