Hélène Cixous

Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.

Hélène Cixous vuonna 2011.

1970-luvulla Cixous alkoi kirjoittaa sukupuolen ja kielen välisestä suhteesta. Muiden poststrukturalististen feministien tavoin hän katsoo, että sukupuolisuutemme on sidoksissa tapaan, jolla kommunikoimme yhteisössä. Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja yhteistyökumppani, filosofi Jacques Derrida piti Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja antiikin tragedioista.

Cixous'lla on ollut kansainvälisesti keskeinen ja näkyvä asema feministisen ajattelun kehityksessä, ensi sijassa sukupuolieron feminismin mutta myös queerin ja antikoloniaalisen ajattelun muovautumisessa. Hän on kokeellisen Paris 8 -yliopiston perustajajäseniä, ja sinne hän myös loi maineikkaan naistutkimuskeskuksen (nyk. sukupuolentutkimuksen laitoksen), jossa voi ensimmäisenä sukupuolentutkimuksen laitoksena Euroopassa suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon.

Teoksia

  • Dedans (saanut Prix Médicis -palkinnon 1969)
  • Le Rire de la Méduse (1975)
  • Sorties (1975)
  • La Jeune Née (1975)
  • La Venue à l'écriture (1977)
  • Musta purje Valkea purje (Voile Noire Voile Blanche, 1994, aiheena Anna Ahmatova)
  • Portrait de Jacques Derrida en jeune saint juif (2001)

Suomennetut teokset

  • Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia 2013, Tutkijaliitto ry. suom. Heta Rundgren ja Aura Sevón

Suomennetut tekstit

  • Sorties. Suom. Jonina Altschuler. niin & näin 2/1995, 18–21.

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.