Häviäminen

Häviäminen (La Disparition) on ranskalaisen kirjailijan Georges Perecin surrealistinen romaani vuodelta 1969. Sen on suomentanut Ville Keynäs vuonna 2023.

Häviäminen
La Disparition
Alkuperäisteos
Kustantaja Éditions Gallimard
Julkaistu 1969
ISBN 978-0-00-271119-7
Suomennos
Suomentaja Ville Keynäs
Kansitaiteilija Teos
Julkaistu 2023
Sivumäärä 295
ISBN 9789523633612
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Perec asui lähes koko elämänsä Pariisissa. Sosiologian tutkinnon hän tosin suoritti Tunisissa, jossa hänen vaimonsa työskenteli vuoden ajan. Vuonna 1967 Perec tutustui Raymond Queneauhon, joka oli kirjallisuustyöpaja OuLiPon toinen perustaja. Perec toimi aktiivisesti OuLiPossa ja kehitti itsensä OuLiPo-kirjallisuuden virtuoosiksi, josta on osoituksena varsinkin hänen pääteoksensa La vie mode d’emploi (1978, Elämä : Käyttöohje, suom. 2006), jonka hän omisti Queneaun muistolle. [1]

Jonkin rajoitteen käyttäminen on oulipolaisen kirjoittamisen keskeinen käsite ja tehokeino. Sen voi rinnastaa 1900-luvun modernisteihin: rajojen asettaminen luo vapautta. Rajoitteiden avulla kurotetaan konventioiden ulkopuolelle.[1]

Ryhmä työsti tekstejä niinsanotulla sonettigeneraattorilla, jossa kirjallisuus yhdistyi matematiikkaan. Kirjoittamista ilman tietyn kirjaimen käyttämistä nimitetään lipogrammiksi. Ranskan kielessä e-kirjain on yleisin vokaali, ja ryhmässä testattiin ilman e-vokaalia kirjoitettuja tekstejä. Perec alkoi rakentaa tällä periaatteella romaaniaan. Kun e-kirjain on aakkosten viides, vältetään myös sanaa viides, niin että kirjassa ei ole viidettä lukua. [1].

Romaanissa on runsaasti erilaisia henkilöhahmoja ja kullakin on oma erikoinen tapansa elää ja kadota. Päähenkilö Anton Voyl (ranskan voyelle tarkoittaa vokaalia) katoaa salaperäisesti romaanin puolivälissä. Romaanista puuttuu luku viisi, sillä e on aakkosten viides kirjan ja romaanissa on yhtä monta lukua kuin aakkosissakin. Ystävät yrittävät etsiä Voylia, mutta aina kun he ovat lähestymässä arvoituksen ratkaisua, he vuorostaan katoavat. [1]

Suomennoksen lähtökohdaksi on otettu suomen tavallisin vokaali a, jota siis ei suomennoksessa käytetä. Saman periaatteen mukaan ei suomennoksessa ole ensimmäistä lukua. Sekä alkuperäisessä tekstissä että suomennoksessa harrastetaan tahallisia kömpelyyksiä ja vältetään kaikkein tavanomaisimpia kielen ilmaisuja.[1]

Lähteet
  1. Seppänen, Arttu: Kevään merkillisin ja merkittävin käännöskirja. Helsingin Sanomat Viikko, , nro 18/2023, s. B4–B5.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.