Härmä (kasvitauti)

Härmät ovat härmäsienten aiheuttamia yleisiä ja nopeasti leviäviä kasvitauteja. Härmä tarttuu useisiin kasvilajeihin, ja sen huomaaminen on helppoa, koska itiöpesäkkeet ovat suuria ja vaaleita. Se on valkeaa tai vaaleanharmaata jauhomaista kasvustoa lehtien pinnalla, erityisesti versoissa ja nuorissa lehdissä.[1] Härmä kasvaa vain kasvin maanpäällisissä osissa, joissa sen pienet itiöpesäkkeet lopulta yhtyvät suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tartunta lähtee leviämään alalehdistä ylöspäin. Myös varret saavat osansa härmästä. Tauti ei varsinaisesti tapa kasvisolukkoa, vaan näivettää lehdet, kun kasvilta loppuvat ravinteet.[1] Se heikentää yhteyttämistä ja pilaa ulkonäön, mutta myös heikentää ravintokasvien, kuten mansikan, vadelman ja herukoiden satoa.[2] Aikuiset puut ja pensaat kestävät yleensä taudin ilman, että siitä olisi haittaa enää seuraavana kesänä, kun taas perennoilla ja monilla muilla ruohovartisilla kasveilla aikainen tartunta voi aiheuttaa kasvin kuoleman tai heikentää sitä merkittävästi.[1]

Vaahteranhärmä (Uncinula tulasnei)

Härmä viihtyy viileässä, varjoisassa ja huonosti tuulettuvissa kasvustoissa. Korkea ilmankosteus saa härmän itämään ja leviämään terveisiin lehtiin. Se leviää suvullisena tai suvuttomana itiönä kasvilta toiselle ilmavirtausten mukana.[1] Vaikka se iskeekin yleensä sateisina ja kylminä kesinä, niin suvuton aste puolestaan tarvitsee kuivan ja lämpimän jakson.[1] Härmän tartuntaa voi edesauttaa liiallinen typpilannoitus.[1] Taudille alttiimpia ovat nuoret kasvinosat, kuten vastaleikattujen pensaiden uusi kasvusto, kun vanhat kasvinosat kestävät paremmin vahvemman pinnan ja soluissa mahdollisesti olevan härmää torjuvien aineiden vuoksi.[2]

Tautia voi esiintyä melkein millä tahansa kasvilla, mutta havuihin, vesikasveihin ja saniaisiin sitä ei tule.[2] Mansikasta on olemassa härmänkestäviä lajikkeita, kuten 'Jonsok', 'Honeoye' ja 'Bounty'.[2]