Häkämyrkytys

Häkämyrkytys on myrkytystila, joka aiheutuu altistumisesta hiilimonoksidille eli häkäkaasulle. Hiilimonoksidi sitoutuu hemoglobiinin hemiin herkemmin kuin happi. Sitoutunut hiilimonoksidi estää hapen sitoutumisen ja häiritsee näin hapen kuljetusta elimistön soluille.[1][2][3]

Häkämyrkytys

Häkä- eli hiilimonoksidimolekyyli
Luokitus
ICD-10 T58
ICD-9 986
MeSH D002249
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Häkävaroitin

Häkämyrkytystä väheksytään monissa maissa, vaikka se aiheuttaa alkoholin ja lääkkeiden jälkeen eniten kuolemantapauksia. Syynä on mm. nykyihmisen tottumattomuus tulen käytössä, jolloin esim. tulisijan pellit suljetaan liian aikaisin, tai käytetään esim. asuntovaunussa lämmittimiä tai keittimiä, joissa ei ole hormia ulkoilmaan. Myös polttomoottorilla varustetut jäänhoitokoneet ovat aiheuttaneet myrkytyksiä jäähalleissa.[3]

Vaikutusmekanismi

Veressä häkä sitoutuu 240 kertaa happea hanakammin punasolujen hemoglobiiniin, jolloin syntyy karboksihemoglobiinia.[1][4] Koska häkä syrjäyttää tehokkaasti hapen, vähenee elimistön hapensaanti verraten pienilläkin häkäpitoisuuksilla. Kun karboksihemoglobiinin osuus on 15-20 prosenttia veren hemoglobiinista, alkaa esiintyä oireita.[1][4]

Häkää on palokaasuissa noin prosentti, tupakansavussa jopa kaksi prosenttia. Käsittelemättömissä pakokaasuissa häkää on 4–7 prosenttia.[1][4] Jos hengitysilman häkäpitoisuus on 0,01 prosenttia tai pienempi, myrkytysoireita ei esiinny. Tunnin altistus häkäpitoisuudelle 0,1 prosenttia kasvattaa karboksihemoglobiinin pitoisuuden 50–80 prosenttiin, mikä on hengenvaarallista.[1][4]

Oireet ja hoito

Tyypillisiä häkämyrkytysoireita ovat:

  • Pahoinvointi
  • Päänsärky
  • Limakalvojen muuttuminen vaaleanpunaisiksi
  • Tajunnantason lasku
  • Tajuttomuus
  • Hengityslama

Häkämyrkytyksen oireita ovat aluksi ja lievissä tapauksissa pahoinvointi, päänsärky ja limakalvojen punoitus hapenpuutteesta huolimatta. Vakavammassa myrkytyksessä seuraa tajunnantason lasku (humalaisen kaltainen käytös) sekä tajuttomuus, jota varoittavat oireet eivät aina edellä häkäpitoisuuden ollessa suuri. Häkämyrkytys voidaan osoittaa karboksihemoglobiinianalyysilla, ja yli 15 % pitoisuus on osoitus myrkytyksestä.[1]

Vaikea myrkytys vaatii lääkkeellisen hapen antoa, muuten seurauksena on useimmiten kuolema. Häkämyrkytyspotilas tulee siirtää mahdollisimman nopeasti raittiiseen ilmaan, ja heti kun mahdollista, annetaan hengityskaasuna sataprosenttista happea.[1][5][4] Häkämyrkytykseen kuolee Suomessa lähes sata ihmistä vuosittain, näistä osa on itsemurhia.[1][3] Häkämyrkytyksistä toipuneista 10–30 prosentille ilmaantuu päivien tai viikkojen kuluessa persoonallisuuden muutoksia, dementiaa tai Parkinsonin taudin oireita.[1] Suurimmalla osalla nämä oireet häviävät itsekseen.

Krooninen häkämyrkytys voi vaikuttaa sydänsairauksien pahenemiseen, ja 3-5 % karboksihemoglobiinin pitoisuus vaikuttaa sepelvaltimopotilaiden oireiluun. Nämä voivat olla mahdollisia jo ulkoilmassa.[2]

Lähteet
  1. Elonen, E. Häkämyrkytys, kirjassa Koulu, M., Mervaala, E. (toim.) Farmakologia ja toksikologia, 10. p., 2018, ss. 1197-1199.
  2. Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma, kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. (toim.) Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, 2020, ss. 41-69.
  3. Tuomisto, J. Ei kai häkämyrkytys ole tätä päivää? Duodecim - Terveyskirjasto, 2020
  4. Eija-Riitta Salomaa: Terveyskirjasto - Häkämyrkytys terveyskirjasto.fi.
  5. Oxford Handbook of Clinical Medicine, s. 854. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-923217-8.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.