Gyula Lóránt
Gyula Lóránt (synt. Gyula Lipovics, 6. helmikuuta 1923 – 31. toukokuuta 1981) oli unkarilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän pelasi vuosina 1949–1955 Unkarin jalkapallomaajoukkueessa, joka muun muassa voitti kultaa Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Lóránt kuului niin sanottuun Unkarin Kultaiseen joukkueeseen, joka menestyi pelikentillä 1950-luvulla.
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Gyula Lóránt | |
| Syntymäaika | 6. helmikuuta 1923 | |
| Syntymäpaikka | Kõszeg, Unkari | |
| Kuolinaika | 31. toukokuuta 1981 (58 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Thessaloniki, Kreikka | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1942–1943 1943–1944 1944 1945–1946 1946–1947 1947–1950 1951–1956 1956 1956–1957 |
.svg.png.webp){kind=small} Szombathely SE Nagyváradi SC Nemzeti Vasas Libertatea Oradea UTA Arad Vasas SC.svg.png.webp){kind=small} Budapest Honvéd Budapest Spartacus Váci Vasas |
|
| Maajoukkue | ||
| 1949–1955 | Unkarin maajoukkue |
37 (0) |
| Valmennusura | ||
| 1962–1963 1963 1964 1965–1967 1967–1968 1969–1971 1971–1972 1972–1974 1974 1974–1976 1976 1977–1978 1979 1980–1981 |
Budapest Honvéd Debreceni VSC SV Rheydt 1. FC Kaiserslautern MSV Duisburg 1. FC Kaiserslautern 1. FC Köln Kickers Offenbach Freiburger FC PAOK FC Eintracht Frankfurt FC Bayern München FC Schalke 04 PAOK FC | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Unkari | |||
| Miesten jalkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Helsinki 1952 | ||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa | Sveitsi 1954 | ||
Ura pelaajana
Lóránt aloitti pelaajauransa juniorijoukkue Kõszeg SE:ssä, josta siirtyi sotavuonna 1942 Szombathelyyn. Vuonna 1944 Lóránt voitti ensimmäisen Unkarin mestaruutensa Nagyváradi AC:n mukana. Toisen maailmansodan päätyttyä Nagyvárad jäi Romanian puolelle rajaa ja Lóránt voitti myös Romanian mestaruuden vuonna 1947 UTA Arad -seurassa ennen paluutaan Unkariin. Suuren läpimurtonsa pelaajana hän teki 1940-luvun lopussa Vasas SC:ssä, jossa pelasi tuolloin myös László Kubala. Kun Unkarista tuli vuonna 1949 kommunistinen valtio, yritti Lóránt monien muiden pelaajien kanssa paeta länteen, mutta epäonnistui ja vangittiin.
Lóránt vapautettiin Unkarin maajoukkueen päävalmentajan Gusztáv Sebesin vaatimuksista ja näin Lóránt jatkoi pelaajauraansa seuratasolla Vasasissa. Maajoukkueessa hän debytoi lokakuussa 1949 ottelussa Itävaltaa vastaan. Sebes itse oli taannut Unkarin johdolle, ettei Lóránt loikkaa länteen Wienistä. Hän esiintyikin ottelussa edukseen Unkarin voittaessa 4–3. Vuonna 1951 Lóránt siirrettiin useiden muiden huippupelaajien tavoin armeijaseura Budapest Honvédiin, jossa hän voitti kolme Unkarin mestaruutta.
Kultaisen joukkueen osana Lóránt juhli Unkarin paidassa olympiakultaa, Keski-Euroopan Cupin voittoa sekä MM-hopeaa, kunnes lopetti 1955. Seuratasolla hän siirtyi 1956 Honvédista Budapest Spartacukseen ja lopetti pelaajauransa 1957 Váci Vasasissa.
Meriitit pelaajana
- Olympiakultaa: 1952
- Keski-Euroopan mestaruus: 1953
- MM-hopeaa: 1954
- Unkarin mestaruus (4): 1944, 1952, 1954, 1955
- Romanian mestaruus: 1947
Ura valmentajana
Pelaajauransa jälkeen Lóránt jatkoi jalkapallon parissa valmentajana tehden pitkän uran eri puolilla Eurooppaa. Hän aloitti Budapest Honvédin päävalmentajana 1962. Hän siirtyi Saksaan vuonna 1964 valmentaen ensin SV Rheydtiä ja vuodesta 1965 alkaen Bundesliigassa pelaavaa 1. FC Kaiserslauternia. Hänen johdollaan seura sijoittui kaudella 1966–1967 parhaimmillaan viidenneksi. Lóránt siirtyi Kaiserslauternista MSV Duisburgiin, mutta palasi takaisin jo kesällä 1969. Toinen pesti päättyi potkuihin maaliskuussa 1971.
Kaiserslauternista Lóránt siirtyi 1. FC Kölniin ja valmensi Saksassa myös Kickers Offenbachia sekä Freiburger FC:tä. Vuonna 1974 hänestä tuli kreikkalaisen PAOK Thessalonikin päävalmentaja. Menestystä Kreikassa tuli ja keväällä 1976 PAOK juhli historiansa ensimmäistä Kreikan mestaruutta. Mestaruuskauden jälkeen Lóránt palasi Saksaan, mutta pesti Eintracht Frankfurtissa jäi lyhyeksi.
Joulukuussa 1977 Lórántista tuli FC Bayern Münchenin päävalmentaja. Unkarilainen ei kuitenkaan onnistunut tyydyttämään menestykseen tottuneen seuran johtoa ja kannattajia saaden potkut helmikuussa 1979. Tämän jälkeen hän valmensi lyhyen aikaa FC Schalkea, kunnes palasi 1980 PAOKin päävalmentajaksi. Hänen toinen pestinsä kreikkalaisseurassa päättyi dramaattisesti, kun hän sai 31. toukokuuta 1981 ottelussa Olympiakosta vastaan sydänkohtauksen ja kuoli kesken ottelun 58-vuotiaana.
Meriitit valmentajana
- Kreikan mestaruus 1976
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gyula Lóránt Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Ernst Ocwirk |
1. FC Kölnin päävalmentaja 1971–4/1972 |
Seuraaja: Rolf Herings |
| Edeltäjä: Dettmar Cramer |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 12/1977–2/1979 |
Seuraaja: Pál Csernai |