Guy Burgess

Burgess opiskeli Etonissa ja vuodesta 1930 historiaa Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Hän omaksui tuolloin kommunistisen aatteen. Burgessin opiskelutoveri Kim Philby esitteli hänet vuonna 1934 itävaltalaiselle Arnold Deutschille, joka värväsi hänet Neuvostoliiton vakoojaksi. Burgess puolestaan järjesti ystävänsä, taidehistorioitsija Anthony Bluntin värväyksen. Osana peiterooliaan Burgess irtisanoutui julkisesti kommunismista ja alkoi esiintyä fasismin myötäilijänä ja saksalaismielisenä.[1] Burgess työskenteli vuosina 1936–1938 BBC:n kirjeenvaihtajana, ja tutustui tuolloin Britannian johtaviin poliitikkoihin. Vuosina 1938–1941 hän oli tiedustelupalvelu MI6:n palveluksessa.[1][2] Hän auttoi myös Philbyä pääsemään MI6:een.[3] Vuonna 1944 Burgess sai viran ulkoministeriöstä, jatkaen yhä vakoiluaan.[2] Hän työskenteli sodan jälkeen muun muassa ulkoministeriön salaisella propagandaosastolla ja vuodesta 1948 Lähi-idän osastolla.[1]

Burgessin holtittomat elämäntavat muodostuivat hänelle rasitteeksi. Aiheutettuaan välikohtauksen tangerilaisessa baarissa hänet siirrettiin vuonna 1950 Washingtonin-suurlähetystön toiseksi lähetystösihteeriksi. Samoihin aikoihin FBI oli päässyt Venona-projektin tiedustelutietojen avulla Cambridgen vakoojarenkaaseen kuuluneen diplomaatti Donald Macleanin jäljille.[1][3] Seuraavana vuonna ulkoministeriö kutsui Burgessin takaisin kotimaahan. Hänen tehdessään toukokuussa 1951 lähtöä Yhdysvalloista Philby pyysi häntä varoittamaan Macleania tulevasta pidätyksestä, mutta vannotti häntä olemaan pakenematta yhdessä Macleanin kanssa. Paljastumista pelännyt Burgess päätti kuitenkin kotimaahan palattuaan paeta.[1][3][2] ”Cambridgen viitosten” KGB-kontaktihenkilö Juri Modin järjesti Burgessin ja Macleanin yhteisen paon 25. toukokuuta 1951 laivalla Ranskaan. Matka jatkui sieltä useiden etappien kautta Moskovaan.[1]

Burgessin ja Macleanin olinpaikkaa ei tiedetty ennen vuotta 1956, jolloin he astuivat julkisuuteen pitämällä Moskovassa lehdistötilaisuuden, jossa he tunnustivat olevansa kommunisteja ja Neuvostoliiton palveluksessa.[2] Burgess työskenteli käännöskirjallisuutta julkaisseessa kustantamossa, mutta vajosi pian alkoholismiin.[1] Hän kuoli sydänkohtaukseen 52-vuotiaana Moskovassa elokuussa 1963.[2] Philby oli paljastunut ja paennut Moskovaan aiemmin samana vuonna, mutta hän ei käynyt kertaakaan tapaamassa Burgessia, jolle kantoi kaunaa siitä, että Burgessin pako vuonna 1951 oli jättänyt hänet pulaan ja epäilynalaiseksi.[4]

Burgess oli homoseksuaali.[1] Vuonna 1984 valmistunut brittielokuva Vakoojan tarina (Another Country) ja sen pohjana oleva Julian Mitchellin näytelmä perustuvat väljästi Guy Burgessin elämäntarinaan[5].