Gustav Struve

Gustav Struve (alkujaan von Struve; 11. lokakuuta 1805 München, Baijeri – 21. elokuuta 1870 Wien, Itävalta-Unkari)[1] oli saksalaisen vallankumouksellinen agitaattori, joka yritti vuoden 1848 vallankumouksen aikana useita kertoja nostattaa tasavaltaisen kansannousun Badenissa.

Struven isä oli Venäjän asiainhoitaja Badenin suurherttuakunnan pääkaupungissa Karlsruhessa. Struve työskenteli itse ensin asianajajana Mannheimissa, ja vuosina 1846–1848 hän toimitti itse perustamaansa Deutscher Zuschauer -nimistä radikaalia ja tasavaltalaista lehteä. Yhdessä Friedrich Heckerin kanssa hän laati syyskuussa 1847 julkaistun radikaalin poliittisen ohjelman, jonka otsikkona oli ”Badenin kansan kolmetoista vaatimusta”.[1] Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Struve osallistui keväällä 1848 Heckerin Badenissa johtamaan kansannousuun, jonka tavoitteena oli tasavallan perustaminen. Hankkeen kukistamisen jälkeen Struve pakeni Strasbourgiin, missä hän suunnitteli muiden pakolaisten kanssa uuden kansannousun nostattamista Badenissa. Struven johtama pieni vapaaehtoisjoukko yritti aloittaa uuden tasavaltalaisen kansannousun syyskuussa 1848, mutta kärsi nopeasti tappion Staufenin luona käydyssä yhteenotossa 25. syyskuuta. Struve oli sen jälkeen vangittuna, mutta hänet vapautettiin Badenin toukokuun 1849 vallankumousyrityksen yhteydessä. Tämänkin hankkeen epäonnistuttua hän pakeni Sveitsiin.[2]

Vuosina 1851–1862 Struve asui New Yorkissa Yhdysvalloissa. Hän kirjoitti tuona aikana suuren maailmanhistorian Allgemeine Weltgeschichte, joka ilmestyi yhdeksässä niteessä vuosina 1853–1860.[1][2] Hän palveli vuoden ajan Pohjoisvaltioiden armeijassa Yhdysvaltain sisällissodan aikana, kunnes palasi Eurooppaan. Hän kuoli vuonna 1870 Wienissä.[1]

Struve julkaisi myös frenologiaa käsitelleitä tutkimuksia.[2]