Gustav Sepperi

Hänen vanhempansa olivat rautatien virkamies Gustaf Sjöberg ja Erika Kottelin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna vasta 1928 Sylvi Alice Elovaaran kanssa.[2][3]

Sepperi kävi Helsingin kauppakoulun vuosina 1909 - 1911 ja Suomen liikemiesten kauppaopiston vuosina 1912 – 1913 sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1928. Sepperi kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja yhteysupseerikurssin Mikkelissä ja Helsingissä vuonna 1919 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929. Armeijan sotakoirakurssin hän suoritti vuonna 1933 ja viestiupseerikurssin ensimmäisen ja toisen jakson vuonna 1934.[2][3]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Sepperi työskenteli konttoristina Lyypekissä ja Hampurissa ennen liittymistään ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. elokuuta 1915, kuului sen sekä 27. Jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[4] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[2][3]

Sepperi saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi Kenttälennätinpataljoonaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonaan 2. komppaniaan. Sepperi otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[2][3]

Sepperi palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka nimettiin uudelleen aluksi Jääkäripataljoona 3:ksi ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi. Hänet siirrettiin 12. marraskuuta 1918 Pohjolan Jääkäripataljoonaan (tunnettiin myöhemmin nimellä Kajaanin sissipataljoona). Hän toimi pataljoonassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä eri komppanioissa. Sepperi siirrettiin 27. helmikuuta 1929 Jääkäriprikaatin esikuntaan. Hän toimi 11. maaliskuuta 1929 alkaen aliupseerikoulun varajohtajana.[2][3]

Hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 Viipurin rykmenttiin, missä hänet määrättiin 25. elokuuta 1933 alkaen viestiosaston (myöhemmin viestikomppania) päälliköksi. Hän toimi omien tehtäviensä ohella myös Kajaanin sissipataljoonan tiedonantokurssien johtajana 15. huhtikuuta – 19. kesäkuuta 1920 välisen ajan ja 1. komppanian väliaikaisena päällikkönä 28. joulukuuta 1920 – 1. maaliskuuta 1921 ja 3. komppanian väliaikaisena päällikkönä 11. kesäkuuta – 16. marraskuuta 1925 väliset ajat. Hämeenlinnan varuskunnan komendanttina hän toimi 28. syyskuuta 1921 alkaen aina kesäkuulle 1924 saakka ja oli 1. marraskuuta 1924 – kesäkuu 1925 välisen ajan komennettuna joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonan aliupseerikouluun. Vuosina 1931–1932 hän toimi tilapäisesti Satakunnan ja Suupohjan kutsuntapiirin kutsuntatoimistossa ja 1. maaliskuuta 1932 – 15. marraskuuta 1933 välisen ajan kutsunta-asiain upseerina Haminan sotilaspiirin esikunnassa.[2][3]

Sepperi osallistui talvisotaan Raudun Ryhmän pioneeri- ja viestitoimiston päällikkönä ja myöhemmin 4. Divisioonan viestikomentajana, kunnes hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Viestikoulutuskeskukseen. Hän otti osaa talvisodan taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi aluksi edelleen samoissa tehtävissä, kunnes hänet siirrettiin Reservinaliupseerikoulun johtajaksi Viestikoulutuskeskukseen. Viestikoulutuskeskuksesta hänet siirrettiin Viestipataljoona 9:n komentajaksi ja edelleen Viestikoulutuskeskuksen päälliköksi. Koulutuskeskuksesta hänet nimitettiin viestiupseeriksi Vaasan sotilasläänin esikuntaan.[3]

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Viestipataljoona 5:n komentajaksi ja hän osallistui jatkosodassa taisteluihin Laatokan Karjalassa, Aunuksessa ja Pohjois-Suomessa. Sepperi erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen ja asettui sen jälkeen asumaan Rajamäelle, missä hän harrasti muun muassa mehiläishoitoa.[3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 11. tammikuuta 1916 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 31. heinäkuuta 1919 Kapteeni 27. helmikuuta 1929 Majuri 1941		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.