Gustav Rothberg

Rothbergin vanhemmat olivat kauppias Johan Oskar Rothberg ja Mimmi Enberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Saima Linnea Åkerfeltin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Maarianhaminan yhteiskoulun jatkoluokilta vuonna 1907 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja toimi vuonna 1914 matematiikan virkaa tekevänä opettajana Hämeenlinnan ruotsalaisessa yhteiskoulussa.[1][2]

Rothberg liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 8. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Hän palasi takaisin Suomeen toukokuun puolivälissä vuonna 1915 ja työskenteli sen jälkeen Maarianhaminan poliisilaitoksessa kansliatehtävissä ja sijaisopettajana Maarianhaminan yhteiskoulun jatkoluokilla.[1][2]

Rothberg osallistui ennen sisällissotaa Maarianhaminassa vuosina 1915–1918 salaiseen aktivistitoimintaan ja sen jatkona liittyi 25. maaliskuuta 1918 Maarianhaminan suojeluskuntaan ja osallistui sen mukana Ahvenanmaan puhdistukseen. Rothberg saapui suojeluskuntajoukkojen mukana Turkuun, jossa joukko liitettiin 20. huhtikuuta 1918 Varsinais-Suomen rykmenttiin, josta myöhemmin muodostettiin Turun vartiopataljoona, jossa hän toimi II pataljoonan adjutanttina.[1][2]

Sisällissodan jälkeen Rothberg toimi Turun vartiopataljoonassa komppanianpäällikkönä 7. komppaniassa 11. kesäkuuta 1918 alkaen. Hänet siirrettiin 23. lokakuuta 1918 alkaen Porin jalkaväkirykmentti 2:een, jossa hän toimi nuorempana upseerina 7. komppaniassa ja hoiti satunnaisesti myös komppanianpäällikön tehtäviä. Rothberg erosi armeijasta 26. marraskuuta 1918 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet sijoitettiin päälliköksi Pernajan suojeluskuntaan. Hän toimi myös heinä-elokuussa vuonna 1919 Uudenmaan suojeluskuntain taistelukoulun adjutanttina. Suojeluskunnasta hänet määrättiin 27. kesäkuuta 1922 alkaen Sundin virkaa tekeväksi nimismieheksi ja 20. lokakuuta 1922 alkaen samaiseen tehtävään Kumlingeen. Kumlingessa hänet vakinaistettiin 14. helmikuuta 1924. Föglön nimismieheksi hän siirtyi 1. tammikuuta 1925, missä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Reservin vänrikki 2. syyskuuta 1918 Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1936		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.