Gusztáv Kálnoky

Gusztáv Zsigmund Kálnoky (saks. Gustav Siegmund Kálnoky von Köröspatak; 29. joulukuuta 1832 Lettowitz (nyk. Letovice), Määri – 13. helmikuuta 1898 Prödlitz, Määri)[1] oli unkarilainen kreivi ja valtiomies, joka toimi Itävalta-Unkarin ulkoministerinä vuosina 1881–1895.

Gusztáv Kálnoky, Jan Vilímekin piirros.

Elämäkerta

Kálnoky kuului vanhaan siebenbürgeniläiseen aatelissukuun, joka sai vuonna 1697 Unkarissa kreivin arvon.[2] Hän toimi aluksi ammattisotilaana, mutta siirtyi vuonna 1854 diplomaatiuralle Itävallan ulkoministeriöön. Hän pysyi muodollisesti myös armeijan palveluksessa ja sai 1879 kenraalin arvon. Kálnoky työskenteli Itävalta-Unkarin lähetystöissä Lontoossa, Roomassa ja Kööpenhaminassa sekä toimi 1880–1881 suurlähettiläänä Pietarissa, minkä jälkeen hänet kutsuttiin kotimaahan ulkoministeriksi Heinrich Karl von Haymerlen kuoleman jälkeen[2]. Kálnokyn ulkopolitiikka oli konservativista ja suhteellisen menestyksekästä. Hän jatkoi Itävalta-Unkarin liittoa Saksan kanssa ja tuki Saksan valtakunnankanlseri Otto von Bismarckia kolmiliiton perustamisessa vuonna 1882. Kálnoky pyrki parantamaan Itävalta-Unkarin suhteita Venäjään, mutta samanaikaisesti myös vähentämään Venäjän vaikutusvaltaa Balkanilla. Jälkimmäistä tarkoitusta palvelivat salaiset sopimukset Serbian (1881) ja Romanian (1883) kanssa sekä sekaantuminen Bulgarian asioihin. Serbian kuningas Milan I tarjoutui jopa myymään maansa Itävalta-Unkarille, mutta Kálnoky kieltäytyi tarjouksesta, jotta kaksoismonarkian ongelmat vähemmistökansallisuuksien kanssa eivät lisääntyisi.[1]

Vuonna 1891 Kálnoky herätti paheksuntaa varsinkin Italiassa todettuaan eräässä puheessaan, että paavin valtaan ja asemaan liittyvät kysymykset olivat vielä ratkaisematta. Hänen paavin valtaa tukeneet näkemyksensä saivat osakseen vastustusta Unkarissa, mikä osaltaan johti hänen eroonsa ulkoministerin tehtävistä vuonna 1895.[1]

Lähteet
  1. Gusztav Siegmund, Graf Kálnoky von Köröspatak (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.6.2013.
  2. Nordisk familjebok (1910), s. 690–691 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.6.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.