Gustav Adolf von Götzen

Kreivi von Götzen syntyi saksalaiseen ylhäisöperheeseen Scharfeneckin linnassa, Preussin kuningaskunnassa. Alue sijaitsee nykyisen Puolan alueella ja linnaa kutsutaan tätä nykyä Sarnyn palatsiksi. Palatsi ja sen lähirakennukset ovat säilyneet kommunistisen ajanjakson puutteellisista restauroinneista huolimatta.

Von Götzen opiskeli lakia Pariisin, Berliinin ja Kielin yliopistoissa 1884-1887. Opintojen jälkeen hän liittyi armeijaan ja hänestä tuli 2. Garde-Ulanen rykmentin luutnantti. 1890-1891 hän palveli Roomassa, josta hän tekikin ensimmäisen matkansa Afrikkaan. Tuolloin hän matkusti metsästämään Kilimanjarolle.

Valmistuttuaan upseeriksi sota-akatemiasta vuonna 1892, Götzen matkusti Anatolian niemimaalle Ottomaanien valtakunnan alueelle yhdessä majuri Walther von Diestin kanssa.

Vuodesta 1885 lähtien tutkimusmatkailija Carl Peters oli alkanut vaatia Itä-Afrikan alueita Saksalle. Tanganyikan rannikkoalue oli suhteellisen helposti vallattu alue, mutta sisäosien osalta valloitus osoittautui paljon vaikeammaksi ja siksi nämä alueet olivat jääneet kartoittamatta. Götzen johti tutkimusmatkaa vallatakseen nämä sisämaan alueet Saksalle. Hän mukanaan Itä-Afrikkaan lähtivät myös Georg von Prittwitz ja Hermann Kersting.

Seurue lähti liikkeelle Panganista 12. joulukuuta 1893. Matkattuaan Masai-heimon maiden läpi, joukko saapui lopulta 2. toukokuuta 1894 Kagera-joella sijaitseville Rusumo-putouksille. Joen ylittämisen myötä heistä tuli ensimmäiset eurooppalaiset, jotka olivat astuneet Ruandan maaperälle Oscar Baumannin 1892 tutkimusmatkan jälkeen. Ruanda oli tuohon aikaan organisoiduin kuningaskunta alueella vaikkakin nimellisesti Ruanda oli jo Saksan siirtomaa. He matkasivat Ruandan halki tavatakseen mwamin (kuningas) tämän palatsissa Nyanzassa. Lopulta he saapuivat Kivujärvelle, joka sijaitsi kuningaskunnan läntisimmällä osalla.

Saavuttuaan Virungavuorille Götzen päätti jatkaa matkaa länteen Kongon viidakon halki. Seurue saavutti viimein Kongojoen 21. syyskuuta 1894. He jatkoivat matkaa joen alajuoksulle saavuttaen lopulta Atlantin valtameren 29. lokakuuta 1894. Götzen palasi Saksaan tammikuussa 1895.

Vuosien 1896-1898 välisenä aikana Götzen työskenteli attaseana Washington D.C.:ssä, Yhdysvalloissa ja palveli myös Theodor Rooseveltin joukoissa Espanjan–Yhdysvaltain sodan aikana Kuuban itsenäisyyssodassa. Ollessaan Yhdysvalloissa Götzen rakastui amerikkalaisleskeen May Loneyhin (1857-1931) ja meni tämän kanssa naimisiin. Vuonna 1898 he saivat tyttären (Wanda Luise von Götzen). Myöhemmin Götzen liittyi takaisin Saksan armeijaan Berliinissä, missä hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1900.

Paikallisolojen tuntemuksensa vuoksi Götzen nimettiin Saksan Itä-Afrikan kuvernööriksi maaliskuussa 1901, joskin hän joutui pian käsittelemään suurta siirtomaakriisiä.

Saksan Itä-Afrikan alkuperäisväestö oli kapinoinut jo aiemmin 1880-1890 –luvuilla ja vuonna 1905 Götzen joutui todistamaan Maji Maji –kapinan leviämisen. Kapina laajeni nopeasti suurimpaan osaan siirtomaata. Kapina oli vakavuudeltaan samanlainen Herero-sodan kanssa Saksan Lounais-Afrikassa, mutta se ei saanut samanlaista huomiota Saksassa. Götzen lähetti alueelle lisäjoukkoja ja kapina tukahdutettiin voimatoimin. Virallisten tietojen mukaan Götzenin joukot menettivät 15 eurooppalaista ja 389 afrikkalaista sotilasta. Lähteestä riippuen kapinan jälkeisessä nälänhädässä kuolleita afrikkalaisia arvioitiin olevaan 75 000-300 000.

Götzen palasi Saksaan 14. kesäkuuta 1906 raportoidakseen ulkoministeriölle kapinan syistä. Välttääkseen siirtomaahan liittyvää skandaalia, ulkoministeriö hyväksyi Götzenin raportin ja hän erosi palveluksesta vedoten näennäisesti heikkoon terveyteen.

Kuvernöörivuosien jäkeen Götzenin diplomaattinen ura oli lähes lopussa. Vuoden 1907 alussa hänelle tarjottiin vähäpätöinen Preussin lähettilään virkaa Hampurissa, jossa hänen tehtäviinsä kuului lähinnä seuranpito keisarille kaupungissa. Kevyempi työ antoi Götzenille mahdollisuuden julkaista kirjan vuosina 1905-1906 DEUTSCH-OSTAFRIKA IM AUFSTAND, jossa hän yritti perustella osallistumistaan Maji Maji -kapinaan ja syitä, jotka saivat hänet vastaamaan kapinan tukahduttamisesta. Kirja julkaistiin myöhemmin vuonna 1909. Götzen oli edelleen kiinnostunut Saksan keisarikunnan siirtomaapolitiikasta, sillä hän toimi aktiivisesti Saksan siirtomaayhteiskunnan komitean jäsenenä kuolemaansa asti. Hänen vaimonsa eli vielä yli kaksi vuosikymmentä ja hänet haudattiin myöhemmin samaan hautaan Götzenin kanssa Ohlsdorfin hautausmaalle Hampuriin.

Saksalainen matkustajalaiva Graf von Götzen on nimetty Götzenin mukaan ja se oli mukana Saksan sotatoimissa Tanganyikajärvellä ensimmäisen maailmansodan aikana. Laiva siirrettiin pois Malagasijoen suulta kesäkuussa 1916, jottei tämä joutuisi belgialaisten joukkojen valtaamaksi. Englannin kuninkaallisen laivaston pelastustoimien myötä laiva palasi palvelukseen vuonna 1927 M.V. Liemba –nimisenä ja se toimii vielä tänäkin päivänä matkustajalauttana.

1. Gustav Adolf von Götzen: Durch Afrika Von Ost Nach West. Resultate Und Begebenheiten Einer Reise Von Der Deutsch-Ostafrikanischen Küste Bis Zur Kongomündung in Den Jahren 1893/94
2. German East Africa in Rebellion, 1905/06 (Deutsch-Ostafrika im Aufstand, 1905/06): The History of the Maji Maji Rebellion in Tanzania, written by the German Colonial Governor, Count Gustav Adolf von Götzen; translated into English 2019 by John East

• Reinhart Bindseil: Ruanda im Lebensbild des Offiziers, Afrikaforschers und Kaiserlichen Gouverneurs Gustav Adolf Graf von Götzen (1866–1910). Mit einem Abriss über die zeitgenössischen Forschungsreisenden Franz Stuhlmann, Oscar Baumann, Richard Kandt, Adolf Friedrich Herzog zu Mecklenburg und Hans Meyer. Berlin 1992. ISBN 3-496-00427-4