Gustaf von Essen

Gustaf Robert von Essen (3. marraskuuta 1882 Jepua10. tammikuuta 1957) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja apulaisjohtaja. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Carl Jonathan von Essen ja Aina Johanna von Essen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1940 Eva Meta Helena Strömin kanssa.[1][2]

Gustaf Robert von Essen

Opinnot

Essen kävi kahdeksan luokkaa Vaasan suomalaista reaalilyseota ja yhden vuoden Helsingin kauppaopistoa. Hän toimi liikemiehenä ja harjoitti kieliopintojaan Hampurissa vuosina 1907–1909 ja Ranskassa aina vuoteen 1915 saakka.[1][2]

Jääkäriaika

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Essen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 29. toukokuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan ja 10. heinäkuuta 1917 edelleen 2. konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[1][2][3]

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Essen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi aluksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja 8. maaliskuuta 1918 alkaen 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Essen palveli 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla sittemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona, jonka konekiväärikomppaniassa hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Hän erosi armeijasta 9. syyskuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja toimi 20. syyskuuta 1919 – 1. tammikuuta 1920 piiriesikunnan kansliapäällikkönä Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirissä ja 1. tammikuuta 1920 – 15. helmikuuta 1921 piiripäällikkönä. Suojeluskuntajärjestöstä lähtönsä jälkeen hän toimi Jepuan villakehruutehdas oy:n konttoripäällikkönä ja apulaisjohtajana vuosina 1928–1932 sekä myöhemmin yksityisenä liikemiehenä. Hänet on haudattu Jepualle.[1][2]

Lähteet

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet

  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.