Gustaf Hartala

Gustaf Hartala vuoteen 1935 Hedberg (3. huhtikuuta 1913 Viipuri – 11. tammikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen pesäpalloilija ja sotilas, joka haavoittui vakavasti talvisodassa.

Gösta Hartala valmistui ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lyseosta keväällä 1934. Sen jälkeen hän käytyään asevelvollisuuden siirtyi Kadettikouluun, josta hän valmistui 1938. Sen jälkeen hän palveli nuorempana upseerina Suomen valkoisessa kaartissa. Talvisodassa hän oli komppanianpäällikkönä Karjalankannaksella, jossa hän haavoittui vakavasti menettäen molemmat jalkansa. Jatkosodassa hän palveli Päämajassa. Ansioistaan sodissa Hartalalle myönnettiin Vapaudenristin 4. ja 3. luokka[1]

Sotien jälkeen hän siirtyi armeijasta kapteenin arvoisena siviiliin ja opiskeli Kauppakorkeakoulussa valmistuen ekonomiksi vuonna 1948. Sen jälkeen hän siirtyi Sotevan palvelukseen, missä hän toimi toimistopäällikkönä apulaisena kuolemaansa asti.[1]

Gösta tai Juta Hartala pelasi HPL:n edustusjoukkueessa vuosina 1938–1939 edustettuaan sitä ennen Viipurin Pallonlyöjiä 1928–1937. Hartala voitti kaksi Suomen mestaruutta 1928 (VPL) ja 1938 (HPL). Hartala on kaikkien aikojen nuorin pesäpallon miesten Suomen mestaruuden voittanut pelaaja. Hän oli vasta 15-vuotias, kun voitti Viipurin Pallonlyöjien paidassa Suomen mestaruuden. Hartala pelasi takakentällä. Hartala pelasi kolme Itä-Länsi-ottelua VPL:n riveissä ja muun Suomen joukkueessa 1932 Lahden Mailaveikkoja vastaan.