Gustaf Estlander

Estlander suunnitteli lukuisia tunnettuja helsinkiläis­taloja, kuten Tusculumin Etu-Töölössä vuonna 1911 sekä lisäksi NJK:n paviljongin 1898.

¹Romahdettuaan rakennus­vaiheessa 1907.

Pika­luistelun Euroopan-mestaruus­kilpailuissa hän voitti vuonna 1898, mutta jäi hopealle vuosina 1897 ja 1899. Helsingin EM-kisoissa 1898 hän voitti kaikki matkat. Hänen voitto­aikansa 500 metrillä oli 49,2, 1 500 metrillä 2.36,8, 5 000 metrillä 9.28,8 ja 10 000 metrillä 19.21,4.[26] Pika­luistelun SM-kilpailuissa 1897 Estlander voitti kaksi matkaa, 500 metriä ajalla 49,8 ja 1 500 metriä ajalla 2.49,2. Hän hävisi kuitenkin yleis­mestaruuden myös kaksi matkaa voittaneelle Nikolai Krjukoville. Vuoden 1898 SM-kilpailuissa Estlander voitti kolmesta matkasta kaksi ja yleis­mestaruuden. Hän oli nopein 1 500 metrillä ajalla 2.36,6 ja 5 000 metrillä ajalla 9.22,6.[27]

Estlander luisteli vuonna 1897 ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen kotimaan ratojen 500 metrin pika­luistelussa. Hänen aikansa 49,8 pysyi ennätyksenä seuraavaan vuoteen, kunnes Franz Fredrik Wathén paransi sitä sekunnilla. Vuonna 1898 Estlander teki Suomen ennätykset kaikissa muissa luokissa. Hän paransi Arthur Backmanin koti­maan ratojen 1 500 metrin ennätystä 2,4 sekunnilla aikaan 2.36,6, joka säilyi ennätyksenä vuoteen 1901, kunnes Wathén luisteli ajan 2.33,0. Hän teki samana vuonna 5 000 metrin koti­maan ratojen ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen 9.22,6. Jussi Viinikainen paransi ennätyksen lukemiin 9.08,6 vuonna 1901. Estlander paransi samana vuonna 1898 Nikolai Krjukovin edellisenä vuonna luistelemaa 10 000 metrin Suomen ennätystä 14,8 sekunnilla aikaan 19.21,4. Aika säilyi ennätyksenä neljä vuotta, kunnes Jussi Viinikainen luisteli ajan 19.09,4.[28]

Estlander sai nimiinsä kaikki pika­luistelun viralliset kansain­välisten ratojen Suomen ennätykset vuonna 1898. Hänen 500 metrin ennätyksensä oli 47,6, jota Franz Fredrik Wathén paransi kolme vuotta myöhemmin aikaan 46,2. 1 500 metrillä Estlander kellotti Suomen ennätykseksi ajan 2.29,8. Se säilyi ennätyksenä vuoteen 1908, jolloin Johan Wikander saavutti uuden ennätyksen 2.23,4. Estlanderin 5 000 metrin ennätys­aika oli 9.15,0, jonka Jussi Viinikainen rikkoi vuonna 1901 tuloksellaan 9.08,6. 10 000 metrillä Estlander sai ennätyksen ajalla 18.55,8. Franz Fredrik Wathén paransi aikaa 11,8 sekunnilla neljä vuotta myöhemmin.[29]

Estlander osallistui Tukholman kesä­olympialaisiin vuonna 1912 kipparoiden Örn-veneen neljänneksi 8mR-luokassa ja häviten pronssi­mitalin suomalaiselle Lucky Girl-veneelle. Hän osallistui kilpa­purjehdukseen 30 vuoden ajan ja osallistui yli 1 500 lähtöön.

Estlander voitti vuonna 1914 purjehduksessa Sinebrychoffin pokaalin Irene-veneellä.[30]

Gustaf Estlanderin suunnittelema 150m2 saaristo­risteilijä Singoalla L-1. Singoallaa pidettiin Itä­meren nopeimpana purje­veneenä sen lyhyenä elin­aikanaan.

1900-luvun alussa hän keskittyi venesuunnitteluun. Hänet laskettiin Suomen ja myöhemmin uuden koti­maansa Ruotsin etevimpiin vene­suunnittelijoihin, ja hän tuli erityisesti tunnetuksi menestyvien R-veneiden ja saaristo­risteilijöiden suunnittelijana. Kaikki Estlanderin luomukset ovat tänään tavoiteltuja klassikoita.

Hänen yksittäinen tunnetuin, vielä Suomessa edelleen aktiivisesti purjehtiva veneensä on 8mR-luokkaan kuuluva, vuonna 1928 entiselle arkkitehti­kollegalleen Sigurd Frosterukselle suunniteltu Sphinx. Toinen kuuluisa Suomessa purjehtiva vene on 6mR-luokan Ian. Estlander suunnitteli veneen itselleen vuonna 1929, ja kilpaili sillä Suomessa viimeisen kerran elo­kuussa samana vuonna, voittaen kaikki kolme lähtöä. Kaiken kaikkeaan rakennettiin yli 1 000 Estlanderin suunnittelemaa venettä[31].

Estlander omisti lyhyen ajan yhden Suomessa ennen ensimmäistä maailman­sotaa kahdesta purjehtineista William Fifen suunnitteleman 12mR Irene-veneen. Saman­aikaisesti hän purjehti saman­nimisellä itse suunnittelemallaan 10mR venellä. Yhdessä muiden NJK-laisten muodostaman konsortion kanssa hänellä oli myös osuus Alfred A. Mylnen suunnittelemassa 10mR Kitty-veneestä. Estlanderin motiivina muiden suunnittelijoiden veneen hankinnalle oli tutustuminen muiden huippu­suunnitelijoiden R-mitta­säännön ominaisuuksiin.[32] Myöhemmin Estlanderista kehittyi R-veneiden mestari­suunnittelija.

Purjehdus­historioitsija Pekka Barckin mukaan Estlander omisti veneitä ympäri Eurooppaa ja matkusteli kilpailusta toiseen. Heti ensimmäisen maailman­sodan jälkeen hän omisti vuoden verran Espanjasta ostamansa William Fifen kuuluisan 15mR Tuigan, jota ei koskaan toimitettu Suomeen. Estlander myi Tuigan vuonna 1919. Samana vuonna rakennettiin Estlanderin suunnittelema 150 m2 saaristo­risteilijä, yli 22 metriä pitkä Singoalla. Vuonna 1911 rakennettu Kitty purjehtii jälleen Suomen vesillä. Venettä on vuosien ajan entisöinyt Johan Fagerholm.

Estlander kuului suomalaiseen Estlander-aateli­sukuun. Hänen isänsä oli kirurgian professori Jakob August Estlander (1831–1881). Hänen setänsä oli Ateneumin perustaja, professori Carl Gustaf Estlander. Vuonna 1901 hän meni naimisiin viipurilaisen Hildur Ingrid Qvarn­strömin kanssa.[34] Gustaf Estlanderin aatelinen suku­haara on nyttemmin sammunut.[35]

• Gustaf Estlander Korttelit. Arkistoitu 11.7.2016.
• Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
• Kenth Sjöblom: / Estlander, Gustaf (1876–1930) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

• Gustaf Estlander 1876–1930 (Estlanderin pienois­bio­grafia vene­suunnittelijana) 17.3.2001. Telia. Arkistoitu 6.4.2004. (ruotsiksi)
• Princess Svanevit (Kuvia Estlanderin veneistä haulla) Tukholma: Sjö­historiska museet. (ruotsiksi)^{[vanhentunut linkki]}