Gustaf Aulén

Gustaf Emanuel Hildebrand Aulén (15. toukokuuta 1879 – 16. joulukuuta 1977) oli ruotsalainen teologi ja luterilaisen kirkon piispa. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa, ja hänestä tuli vuonna 1913 Lundin yliopiston systemaattisen teologian professori. Vuosina 1933–1952 hän johti Strängnäsin hiippakuntaa. Hän oli lundilaisen teologian edustaja yhdessä Anders Nygrenin ja Ragnar Bringin kanssa. Lundilaista teologiaa voi verrata lähinnä saksan- ja englanninkielisessä maailmassa vaikuttaneeseen ”uusortodoksiseen teologiaan”, joka korosti teologian teosentrisyyttä liiallista antroposentrismiä vastaan.

Gustaf Aulén

Gustaf Aulén
Strängnäsin hiippakunnan piispa
1933–1952
Edeltäjä	Sam Stadener
Seuraaja	Dick Helander
Henkilötiedot
Syntynyt	15. toukokuuta 1879
Kuollut	16. joulukuuta 1977 (98 vuotta)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aulénin ajatteluun vaikuttivat erityisesti Martti Luther ja Friedrich Schleiermacher. Schleiermacheria hän myös arvosteli, koska hän pyrki palaamaan klassiseen sovitusoppiin, josta katsoi muun muassa Schleiermacherin edustaman antroposentrisen kulttuuriprotestantismin poikkeavan. Hänen tunnetuin teoksensa on Den kristna försoningstanken (1930, englanniksi Christus Victor 1931). Teoksessa Aulén puolustaa sovitusopillista teoriaa, johon hän viittaa ”klassisena” näkemyksenä. Siinä sovitus tulkitaan jumalallisen kamppailun tulokseksi; Jeesus taistelee ihmiskunnan orjuuteen ja kärsimykseen alistaneita pahoja voimia vastaan ja voittaa ne. Aulén nimesi kaksi muuta sovitusteoriaa, jotka ovat skolastinen (muun muassa Anselm Canterburyläinen) ja subjektiivinen (muun muassa Pierre Abélard).

Aulén sai työstään kansainvälistä tunnustusta, ja useimmat hänen myöhemmistä teoksistaan käännettiin pian julkaisun jälkeen englanniksi.

Aulén oli myös säveltäjä, jonka panos virsikirjaan oli huomattava. Hän oli vuoden puheenjohtaja vuoden 1936 koraalikirjakomiteassa, joka valmisteli vuoden 1939 koraalikirjaa.[1] Kaksi hänen sävellystään on Ruotsin kirkon virsikirjassa. Virren 62 "Än finns det en värld" on kirjoittanut Olov Hartman 1980. Sama sävelmä on myös virrellä 258 ("O liv, som blev tänt", tekijä N. S. F. Grundvig, 1824). Virren 83 "Som klaraste vattuflöden" on kirjoittanut Karl-Gustav Hildebrand 1936.[2] Hän kirjoitti virren omiin häihinsä, jossa Aulèn oli vihkijänä.[3] Virret ovat suomeksi Ruotsin kirkon virsikirjassa. (Virsi 62 "On hengissä maa", virsi 258 Se kätkössä on, virsi 83 "Kuin puhdas ja päilyvä virta"). Virsi "On hengissä maa" on Suomen ev. lut. kirkon virsikirjassa virsi 166. Suomen kirkon ruotsinkielisessä virsikirjassa on kolme Aulènin säveltämää virttä: 168, "Fädernas kyrka," 170 "Än finns det en värld "ja 388 "O liv, som blev tänt".

Aulén toimi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian puheenjohtajana vuosina 1944–1950. Vetäydyttyään hiippakuntansa johdosta hän palasi Lundiin ja omistautui akateemiselle työlleen. Hän julkaisi omaelämäkerran vuonna 1975.

Aulén kuului Samfundet Nordens Frihetin johtokuntaan ja sai vuonna 1946 Pyhän Olavin ritarikunnan suurristin. Hänet on haudattu Lundin Norra kyrkogårdenille.