Guss Mattsson

Gustaf Otto (Guss) Mattsson (7. lokakuuta 1873 Bremerhaven, Saksa – 26. lokakuuta 1914 Helsinki) oli suomalainen kemisti, lehtimies, pakinoitsija, kirjailija ja valtiopäivämies.[1]

Henkilöhistoria

Mattsonin äiti oli Amelie Brunström ja isä merikapteeni Gustaf Edvard Mattson. Mattsonin puoliso vuodesta 1899 oli Sigrid Blumenthal. Mattsson vietti ensimmäiset vuotensa Englannissa ja Saksassa. Hän valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta (nykyinen Teknillinen korkeakoulu) 1895 ja filosofian kandidaatiksi 1898. Mattsson väitteli filosofian tohtoriksi hiilivedyistä 1905, väitöskirja oli nimeltään Pyrenet konstitution och genesis. Kemian dosentiksi Helsingin yliopistoon hän tuli 1908 ja Polyteknillisen opiston kemian lehtoriksi 1908. Kemian apuopettajana hän oli toiminut siellä jo vuodesta 1899. Mattsson julkaisi useita tutkimuksia orgaanisen ja fysikaalisen kemian alalta.[1]

Mattsson oli porvarissäädyssä Kaskisten edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Niillä hän toimi innokkaasti Kaskisten rautatien puolesta ja halusi pysyä puoluepolitiikan ulkopuolella puhuen suomen- ja ruotsinkielisten välisen kielirauhan puolesta.[3]

Tiede ja journalismi vetivät Guss Mattssonia eri suuntiin niin, että lopulta hänestä tuli kokopäiväinen toimittaja. Mattsson aloitti lehtimiehenä Nya Pressenissä jo 1897. Hän kirjoitti yli 900 pakinaa nimimerkillä Ung-Hans ja otsikolla I dag lehtiin Helsingfors-Posten (1902–1905) ja Dagens Tidning (1911–1914) – jonka hän perusti itse ja joka yhdistyi 1914 Nya Pressen -lehden kanssa Dagens Press -lehdeksi.[2]

Pakinoitsijana Mattson oli Suomessa uraauurtava, sillä hän oli Samuli Suomalaisen kanssa ensimmäisiä puhtaita pakinoitsijoita. Mattssonin pakinoita on kuvattu älykkäiksi, inhimillisiksi, mielikuvituksellisiksi ja tyylillisesti taitaviksi. Pakinat käsittelevät tiedettä, taidetta, politiikkaa ja arkisia asioita ja niissä vältettiin sentimentaalisuutta ja moralisointia. Mattsson matkusti paljon, osaksi tuberkuloosin vuoksi, johon hän sittemmin kuoli. Matkoista Kanariansaarille ja Itä-Afrikkaan hän julkaisi kirjat 1907 ja 1914. Hänen valitut teoksensa ilmestyivät postuumisti 1915–1921.[2]

Teoksia
Suomennetut teokset
  • Suomen mies meni Zanzibariin. Suomentanut Joel Lehtonen. WSOY, 1915.
  • "Tänään" : valittuja pakinoita. Valikoinut ja suom. sekä esipuheen kirj. Kauko Kare. Karisto, 1961.
  • Hyvä herrasväki : Toinen sarja valittuja pakinoita. Valikoinut ja suom. Kauko Kare. Karisto, 1967.
  • "Pakina Tampereesta" teoksessa Katu : rakkaudesta Tampereen Hämeenkatuun. Toimittaja Uolevi Nojonen. Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys, 1982. ISBN 951-99427-5-0 Julkaistu alun perin Helsingfors-Posten 30.7.1904
    Matkakirjoja
    • En sommarfärd till de lyckliga öarna (1907)
    • En herre for till Zanzibar (1914)
    Pakinakokoelmia
    • Valda skrifter I–X (1915–1921)
    • I dag I–III (1950–1956)
    • Kreatur och professorer (1953)
    • Så rulla våra öden (1970)

    Lähteet
    1. Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 503–504. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
    2. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 87–88. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
    3. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 226–228. Helsinki: Otava, 1921.

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.