Gunnlaugr Leifsson

Gunnlaugr laati piispa Guðmundur Arasonin pyynnöstä latinankielisen pyhimyselämäkerran Hólarin ensimmäisestä piispasta Jón Ögmundssonista (1052–1121, asetettiin piispan virkaan v. 1106) ja tähän liitetyistä ihmeistä. Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Jónin reliikit siirrettiin Hólarin katedraaliin ja Jónin paikallinen pyhimyskultti vahvistettiin yleiskäräjillä vuonna 1200. Pyhimyselämäkerran latinankielinen versio ei ole säilynyt. Sen sijaan tekstistä tehtyjä muinaisislanninkielisiä käännöksiä tunnetaan kaksi eri versiota, joista varhaisempi on 1200-luvulta, sekä kolmas, näille versioille pohjautuva teksti. Maininnat muissa lähteissä tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että tällainen latinankielinen teksti on ollut olemassa ja että se olisi alkujaan ollut Gunnlaugrin käsialaa. Esimerkiksi pohjoisislantilaisen Munkaþverán luostarin inventaarioluettelossa vuodelta 1429 mainitaan Hólarin piispasta Jónista tehty latinankielinen ja muinaisislanninkielinen saaga, ja pyhimyselämäkerran 1300-luvulle ajoitettu käännös mainitsee Gunnlaugrin sen alkuperäisen latinakielisen tekstin kirjoittajaksi. Verrattuna moneen muuhun islantilaisista piispoista kertoviin piispainsaagoihin piispa Jónin saaga on selkeästi hagiografinen teksti, jonka esikuvana olivat eurooppalaiset pyhimyselämäkerrat.[2]

Gunnlaugr laati Islannin kristillistäjänä pidetystä kuningas Olavi Tryggvenpojasta latinankielisen pyhimyselämäkerran melko pian sen jälkeen kun toinen saman luostarin munkki, Oddr Snorrason oli kirjoittanut Olavista oman hagiografiansa. Gunnlaugr on todennäköisesti aloittanut kirjoittamisen joskus 1200-luvun alussa, sillä hänen kerrotaan antaneen teoksen ensin lainpuhujanakin toimineen islantilaisen oppineen, Gizurr Halssonin, luettavaksi. Gizurr, joka kuoli vuonna 1206, oli tämän tiedon mukaan kommentoinut tekstiä, minkä jälkeen Gunnlaugr oli viimeistellyt teoksensa. Gunnlaugrin teos on sisältänyt hieman enemmän aineistoa kuin Oddrin pyhimyselämäkerta. Hän on todennäköisesti lisännyt omaan versioon lyhyitä þáttr-tarinoita. Gunnlaugrin teos on mahdollisesti mm. ollut yksi Islannin kristillistymisestä kertovan Kristni sagaan lähteistä. Myös tämä Gunnlaugrin latinankielinen teksti on kadonnut, mutta osia siitä on säilynyt muinaisislanninkielisinä käännöksinä Olavi Tryggvenpojan saagassa (Ólafs saga Tryggvasonar hin mesta) Flateyjarbók-käsikirjoituksessa sekä muissa Olavi Tryggvenpojasta kertovissa kuningassaagoissa.[3]

Arngrímr Brandsson mainitsee piispa Guðmundur Arasonista kertovassa saagassaan Gunnlaugrin laatineen myös nimellä *Nova historia sancti Ambrosii tunnetun latinankielisen tekstin. Arngrímurin mukaan Gunnlaugr esitti teoksen pohjoisislantilaisessa Hólarin katedraalissa ilman piispa Guðmundurin lupaa, minkä seurauksena piispa uhkasi Gunnlaugria ekskommunikaatiolla ja kielsi kaikkien uutuuksien esittämisen kirkossa ilman hänen lupaansa. *Nova historia sancti Ambrosii on todennäköisesti ollut liturginen teos. Tämä Gunnlaugrin teos ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään.[4]

Gunnlaugrin muinaisislanninkielinen käännös Geoffrey Monmouthilaisen teoksesta Prophetiae Merlini (kirja 7 teoksessa Historia regum Britanniae) on säilynyt. Se tunnetaan nimellä Merlínusspá. Gunnlaugrin vuoden 1200 paikkeilla tekemä käännös on runomuodossa huolimatta siitä, että latinankielinen alkuperäisteksti on proosamuodossa. Merlínusspá käsittää yhteensä 150 runosäkeistöä. Gunnlaugr on käyttänyt kääntäessään eddarunoudessa yleistä fornyrðislag-runomittaa sekä skaldirunoudelle tyypillisiä runollisia kiertoilmaisuja. Hauksbók-käsikirjoituksessa Merlínusspá on osa Geoffrey teoksen Historia regum Britanniae islanninkielistä käännöstä, ritarisaagoihin luettua Breta söguria. Gunnlaugr ei kuitenkaan ole välttämättä kääntänyt koko Geoffreyn teosta.[5]

• Jón Helgason (toim.). 1950. Byskupa sögur. MS Perg. fol. No. 5 in the Royal Library of Stockholm. CCI 19. Copenhagen.
• Stefán Karlsson (toim.). 1967. Sagas of Icelandic Bishops. Fragments of eight Manuscripts. Early Icelandic Manuscripts in Facsimile 7. Copenhagen: Rosenkilde & Bagger.
• Foote, Peter (toim.) 2003. Jóns saga ins helga. Teoksessa S. Steingrímsson, Ó. Halldórsson & P. Foote (toim.). 2003. Biskupa sögur I. Íslenzk fornrit 15:2. Reykjavík, 173–316.
• The Life of S. John the Bishop. Teoksessa Guðbrandur Vigfússon & F. York Powell (toim.). 1905. Origines islandicae. A collection of the more important sagas and other native writings relating to the settlement and early history of Iceland, 1. Oxford: Clarendon, 534–67 (A-versio).
• Simpson, J. 1965. The Northmen Talk. A Choice of Tales from Iceland. London, 65–76 (otteita B-versiosta).

• Flateyjarbók, niteet 1, 2 ja 3 = Unger, Carl Rikard (toim.). 1860–1868. Flateyjarbók. En samling af Norske Konge-sagaer med indskudte mindre fortællinger om begivenheder i og udenfor Norge samt annaler (3 Vols.). Christiania: [s.n].
• Halldórsson, Ó. (toim.) 1958–1961. Ólafs saga Tryggvasonar en mesta, 1–2. Editiones Arnamagnæanæ. ser. A, col. 1–2. Copenhagen.

• Finnur Jónsson (toim.). 1892–1896. Hauksbók efter de Arnamagnæanske håndskrifter no. 371, 544 og 675, 4 °, samt forskellige papirshåndskrifter av det kongelige nordiske oldskrift-selskab. Køpenhavn: [s.n.].
• Kock, Ernst A. (toim.). 1946–1949. Den norsk-isländska skaldediktningen, 1–2. Lund: Gleerup.