Gunnel Nyman

Gunnel Nyman o.s. Gustafsson (19. syyskuuta 1909 Turku – 7. lokakuuta 1948) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen muotoilija. Hän aloitti uransa huonekalujen suunnittelijana, mutta siirtyi myöhemmin lasimuotoilijaksi.

Nyman valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi, mutta hänet tunnetaan parhaiten lasitaiteilijana. Uran alussa tärkeä vaikuttaja oli lasiteollisuuden suuri nimi Arttu Brummer, joka johdatti hänet yhteistyöhön Riihimäen lasitehtaan kanssa. Nyman sai tehtaan järjestämässä kilpailussa vuonna 1933 kolmannen palkinnon. Hän työskenteli ennenaikaisesti päättyneen uransa aikana muun muassa Riihimäen, Nuutajärven ja Iittalan lasitehtaissa. Lasimuotoilun lisäksi hän suunnitteli myös huonekaluja ja tekstiilejä. Valaisimia hän suunnitteli Paavo Tynellin omistamalle Taito Oy:lle sekä Oy Stockmannin Ab:n omistamalle Orno Metallitehtaalle 1939-1942. Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 oli esillä hänen uniikkeja lasitöitään sekä Bomanille suunniteltuja huonekaluja.[1]

Nyman suosi pelkistettyä tyyliä ja piti Tapio Wirkkalan ja Kaj Franckin tavoin lasitaiteen keskeisenä osana muotoa. Lopullisen muotonsa teos sai usein vasta lasinpuhaltajan kanssa. Nyman keksi tiettävästi vahingossa niin sanotun savutekniikan, jota edustaa esimerkiksi Ylösnousemus-maljakko vuodelta 1947. Tämä ilmaisee myös ajalle tyypillistä pyrkimystä saada lasiesineeseen elävyyttä. Nyman itse kuvasi suhdetaan lasiin: “– – Tässä aineessa on jotain noitavoimaista. Se, joka kerran on antautunut voimaa, ei siitä luovu.”[1]

Vuonna 1951 Gunnel Nymanille myönnettiin lasitöistä IX Milanon triennaalissa postuumisti kultamitali. Gunnel Nymanille on omistettu 1998 katu ja piha Helsingissä Arabianrannan kaupunginosassa.

Gunnel Nymanin puoliso oli vuodesta 1936 lähtien varatuomari Gunnar Nyman. Pariskunnalla oli vuosina 1940, 1941 ja 1945 syntyneet tyttäret. Nymanin äkillinen ja varhainen kuolema teki hänen töistään entistäkin arvostetumpia, ja hänet tunnustetaan suomalaisen muotoilun edelläkävijäksi.[1]