Gunnar Pohjola

Arvo Gunnar Pohjola (25. joulukuuta 1927 Tyrvää – 27. helmikuuta 2008 Tampere) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko, myös taiteilijaprofessori. Pohjola kuvasi usein surrealismin sävyisissä teoksissaan arkielämää, sen ihanuutta ja kurjuutta. Hänen tuotantoonsa kuuluu paljon piirustuksia, muun muassa tussilla.[1]

Gunnar Pohjola sai taidekoulutuksensa Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1952–1955. Kuten monet 1940- ja 1950-luvun Tampereella, Pohjola sai varhaisimman oppinsa Tampereen työväenopistossa ja Tampereen Taiteilijaseuran piirustusilloissa. Taideakatemian koulun jälkeen hän asettui Tampereelle, jossa hän osallistui aktiivisesti taide-elämään.[2] Hän oli muun muassa Tampereen taiteilijaseurakunnan johtokunnan jäsen vuosina 1994–1998. Pohjola asui suurimman osan elämästään Tampereella Amurin kaupunginosassa vaimonsa Essin kanssa. Pariskunnalla on kaksi poikaa.

Pohjolan pienikokoiset teokset kuvaavat vieraantuneen ihmisen tuntemuksia, riittämättömyyden tunnetta, surumielisyyttä, nöyryyttä ja leikillisyyttä. Niiden eleginen tuntu yhdistyy inhimilliseen sanomaan usein herkällä tavalla. Usein teokset olivat pieniä piirustuksia tai akvarelleja, joista läheltä katsomalla avautui suuria tunteita. Hänen ensimmäinen teoksensa oli Helsinki vuodelta 1953.

Pienimuotoisten teosten ohella Pohjola teki joitakin seinämaalauksia muun muassa Raholan ja Tammelan kansakouluihin. Muutkin seinämaalaukset ovat Tampereen seudulla, enimmäkseen ne ovat 1950-luvulta, jolloin seinämaalauksia tehtiin paljon. Gunnar Pohjola oli myös yksi neljästä haastatellusta Vappu Lepistön lisensiaatintyössä Kuvataiteilija taidemaailmassa (1991).