Gunnar Palmroth

Veli Gunnar Sigfrid Palmroth (16. syyskuuta 1913 Kotka − 31. tammikuuta 1965 Kööpenhamina, Tanska) oli suomalainen suurlähettiläs ja juristi.[1][2]

Palmrothin vanhemmat olivat apteekkari Lauri Einar Palmroth ja Hilma Elisabet Petterson. Hän pääsi ylioppilaaksi 1931 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1936. Palmroth sai varatuomarin arvon 1939.[1]

Palmroth oli harjoittelijana Suomen Pariisin ja Brysselin lähetystöissä 1938, avustajana Brysselin lähetystössä 1939−1940, ulkoasiainministeriössä 1940−1941 ja Tukholman lähetystössä 1941−1943. Palmroth oli 2. lähetystösihteerinä Tukholmassa 1943−1944 ja Madridissa 1944−1945, ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä 1945−1948 ja Sotevan edustajana Länsi-Saksassa sekä konsulina Frankfurt am Mainissa 1948−1950. Palmroth toimi sitten ulkoasiainministeriössä kauppapoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1950−1953 ja osastopäällikkönä 1953−1955. Tämän jälkeen hän oli suurlähettiläänä Varsovassa 1955−1958 ja Pariisissa 1958−1965. Vuonna 1965 hän sai nimityksen lähettilääksi Tukholmaan mutta hän kuoli Kööpenhaminassa matkalla uuteen asemapaikkaansa. Palmroth oli valtion lisenssitoimikunnan ja kauppaneuvotteluvaltuuskuntien puheenjohtajana vuodesta 1947. Hän sai pääkonsulin arvon 1951.[1][2]

Gunnar Palmroth oli naimisissa vuodesta 1939 Sonja Irmelin Lindquistin kanssa.[1]