Gunnar Palmgren

Palmgrenin vanhemmat olivat varatuomari John Palmgren ja Ingrid Maria Ahlman ja puoliso vuodesta 1935 Ursula (Ulla) Rikissa Alariksdotter Tawaststjerna, arkkitehti Alarik Tawaststjernan tytär. Palmgren tuli ylioppilaaksi 1925, valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1930, sai varatuomarin arvon 1932 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1937. Hän oli pankkiiriliikkeen lakimies 1931–1932 ja toinen johtaja 1934–1940, Hankenissa kauppaoikeuden professori 1940–1949, Helsingin yliopistossa dosentti 1940–1950 ja kauppaoikeuden vt. professori 1946–1948 ja sitten Stockmann-yhtiön apulaistoimitusjohtaja 1949–1950, toimitusjohtaja 1950–1953 ja johtokunnan jäsen 1952–1953. Palmgren oli Hankenin vararehtori 1942–1945, rehtori 1945–1949 ja hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1952–1953 ja korkeakoulun ylioppilaskunnan inspehtori 1942–1945. Hänellä oli myös monia liike-elämän ja järjestöjen luottamustehtäviä. Talvi- ja jatkosodassa Palmgren palveli rintamajoukoissa.[1][2]

Professori Bo Palmgren oli Gunnar Palmgrenin veli.[3]

• Om påföljderna av säljares mora, 1936 (väitöskirja)
• Konkurrensklausuler vid tjänsteavtal, 1939
• Suomen siviilioikeus pääpiirteittäin I, 1945
• Juridiken i affärslivet, 1945, suom. Kauppaoikeutta liikemiehelle, 1946