Kunto Karmo

Karmo kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Porvoon suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1921. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja aktiiviupseerikurssin jääkärialipäällystöä varten Kadettikoulussa vuonna 1921 sekä komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929. Pioneerikurssin hän suoritti vuonna 1935 ja kapteenikurssin vuonna 1937 sekä tykistöasekurssin vuonna 1937.[2][3]

Karmo työskenteli kirjaltajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 7. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[2][3]

Karmo saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.[2][3]

Sisällissodan jälkeen Karmo palveli edelleen 2. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana 3. komppaniassa ja 7. lokakuuta 1918 alkaen 1. konekiväärikomppaniassa. Hänet siirrettiin rykmentin 1. pataljoonan mukana 15. maaliskuuta 1919 Keski-Suomen rykmenttiin, missä hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi 1. konekiväärikomppaniaan. Hän toimi komppaniassa päällikkönä 1. lokakuuta 1921 – 28. huhtikuuta 1922 välisen ajan. Vihdon hänet komennettiin opetusupseeriksi Reserviupseerikouluun 25. lokakuuta 1923, jonne hänet siirrettiin pysyvästi 18. kesäkuuta 1926. Reserviupseerikoulussa hänet määrättiin 1. marraskuuta 1927 alkaen 2. komppanian päällikön apulaiseksi. Armeijasta hän erosi ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 31. maaliskuuta 1928 ja hänet sijoitettiin toiseksi sotilasohjaajaksi Varsinais-Suomen suojeluskuntapiiriin.[2][3]

Karmo osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 13:n 2. pataljoonassa osallistuen taisteluihin Summassa, Voroslammella, Suurperossa, Honkaniemellä, Ryövälinsuolla, Kärstilän järvellä ja Portinhoikassa. Välirauhan aikana hän toimi Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin toisena sotilasohjaajana, mistä hänet siirrettiin ensimmäiseksi sotilasohjaajaksi Vakka-Suomen suojeluskuntapiiriin. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komentajaksi Jalkaväkirykmentti 60:n 3. pataljoonaan ja osallistui taisteluihin Kukkoilassa, Tshokkilassa, Vieljärvellä, Savinovalla, Nuosjärvellä, Pyhäjärvellä, Äänislinnassa, Suojussa, Karhumäessä ja Perälahdella. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Maaselän Ryhmän Henkilötäydennyskeskuksen päälliköksi (tunnettiin myöhemmin nimellä Henkilötäydennyskeskus 8), josta hänet siirrettiin vuonna 1944 päälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 32:een. Vielä vuonna 1944 hänet ehdittiin siirtää päälliköksi Henkilötäydennyskeskus 12:een ja edelleen Vakka-Suomen sotilaspiiriin, mistä hän jäi suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen lakkautuspalkalle ja siirtyi huoltovirkailijaksi Lönnström Oy:n palvelukseen Raumalle, missä hän palveli vuoteen 1946 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi piiritarkastajaksi henkivakuutusyhtiö Pohjolan palvelukseen Raumalle ja palveli yritystä aina vuoteen 1963 saakka.[3]

Karmo toimi Suomen ampujainliiton Varsinais-Suomen ampujapiirin puheenjohtajana vuosina 1931–1940 ja Suomen Ampujainliiton liittohallituksen jäsenenä vuosina 1931–1940 sekä Upseerien ampumayhdistyksen Turun alaosaston varapuheenjohtaja vuosina 1930–1935 ja puheenjohtaja vuodesta 1936 alkaen. Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin kunnialautakunnan varajäsenenä hän toimi vuosina 1936–1937 ja Upseerien Ampumayhdistyksen Turun alaosaston varapuheenjohtajana vuosina 1930–1935 ja puheenjohtajana vuosina 1936–1940 sekä Upseerit ei vakinaisessa palveluksessa ry:n johtokunnan jäsenenä vuosina 1958–1968. Upseerien Rauman osaston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1957–1963 ja Turun osaston varapuheenjohtajana vuosina 1964–1968, jossa hän toimi myöhemmin johtokunnan jäsenenä. Kennelliiton Rauman paikallisen osaston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1957–1963 ja Pohja-Yhtiön tarkastajayhdistyksen hallituksen ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1948–1963 lisäksi hän osallistui toimihenkilönä ja jäsenenä Rauman ja Turun reserviupseerikerhon toimintaan.[2][3]

Karmo voitti Armeijan mestaruuden kivääriammunnassa 150 ja 300 metrin matkoilta vuonna 1924 ja 2. Divisioonan mestaruuden kivääri- ja kouluammunnassa vuonna 1925.[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918 Vääpeli 11. toukokuuta 1918 Vänrikki 15. kesäkuuta 1921 Luutnantti 16. toukokuuta 1923 Kapteeni 1. maaliskuuta 1929 Majuri 1940 Everstiluutnantti 1943		Vapaudenristi 2. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 2. lk. Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.