Gunborg
Gunborg on vanha pohjoismainen naisen etunimi. Se on muodostettu muinaisskandinaavisista sanoista gunnr ja borg, joista edellisen merkitys on ’taistelu’ ja jälkimmäisen ’suoja’.[2][3][4]
Gunborg | |
---|---|
Nimipäivä | |
– suomenkielinen | – |
– ruotsinkielinen | 21. syyskuuta |
– ortodoksinen | – |
Vastineita eri kielissä | Gundborg, Gunnborg [1] |
Nimen alkuperä | muinaisskandinaavinen nimi |
Suomessa Gunborg-nimi on ollut käytössä jo 1500-luvulla.[5] Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastoon on marraskuuhun 2021 mennessä kirjattu noin 800 tämännimistä naista. Heistä suurin osa on syntynyt 1900-luvun alkupuoliskolla.[6]
Nimipäivät
Gunborg-nimi lisättiin suomenruotsalaiseen almanakkaan vuonna 1950.[5] Nimipäivä oli alun perin 23. toukokuuta, mutta vuodesta 1995 lähtien se on ollut 21. syyskuuta.[7]
Ruotsissa Gunborgin nimipäivää on vuodesta 1901 alkaen vietetty 3. maaliskuuta.[2] Se oli Gunborgin nimipäivä myös suomenkielisessä Luulajan almanakassa vuosina 1901–1918.[7]
Lähteet
- Alhaug, Gulbrand: Gunborg Store norske leksikon. Päivitetty 8.7.2020. Viitattu 24.11.2021. (norjaksi)
- Carlsson, Albert W.: Stora namnboken. Från Abel till Östen, s. 80. Stockholm: LT, 1987. ISBN 91-36-02520-8. (ruotsiksi)
- Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 97–98. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- Klintberg, Bengt af: Namnen i almanackan, s. 100. Stockholm: Norstedts Ordbok, 2001. ISBN 91-7227-292-9. (ruotsiksi)
- Saarikalle, Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, s. 112. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7143-2.
- Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Gunborg”) 22.11.2021. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 24.11.2021.
- Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 86. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
Aiheesta muualla
- Etunimien taivutus: Gunborg (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)