Gump Worsley

Lorne John "Gump" Worsley (14. toukokuuta 1929 Montreal, Québec, Kanada – 26. tammikuuta 2007 St. Hyacinthe, Québec) oli kanadalainen jääkiekkomaalivahti.

Gump Worsley

Worsley pelasi NHL:ssä kaudet 1952–1974. Uransa hän aloitti New York Rangersissa, jossa voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Calder Trophyn NHL:n parhaana tulokkaana. Seuraavaksi kaudeksi hänet lähetettiin kuitenkin WHL-liigassa pelanneeseen Vancouver Canucksiin. Syksyllä 1954 Worsley palasi Rangersiin, jossa pelasi seuraavat yhdeksän kautta.

Vuonna 1963 Worsley kaupattiin Montreal Canadiensin yhdessä Leon Rochefortin, Dave Balonin ja Len Ronsonin kanssa. Vaihdossa Rangers sai toisen tulevan Hockey Hall of Fame -maalivahdin Jacques Planten, Phil Goyetten ja Donny Marshall. Montrealissa Worsley pelasi runsaat kuusi kautta, jonka aikana hän torjui Canadiensin neljään Stanley Cup -voittoon. Tuona aikana hänet palkittiin myös kahdesti Vezina Trophyllä, joka annettiin maalivahdille, jonka joukkue oli päästänyt vähiten maaleja.

Lentopelosta kärsinyt Worsley päätti lopettaa uransa kesken kautta 1969–1970, sillä NHL-ohjelma vaati jatkuvaa lentämistä. Minnesota North Starsin toimitusjohtaja Wren Blair onnistui kuitenkin taivuttamaan Worsleyn vielä palaamaan kaukaloon saman kauden aikana. Worsley lopetti virallisesti uransa 44-vuotiaana vuonna 1974. Hänet muistetaan myös viimeisinä maalivahteina, jotka pelasivat ilman kasvosuojusta. Worsley käytti kasvosuojusta vain viimeisissä kuudessa ottelussaan (Andy Brown oli viimeinen ilman kasvosuojusta pelannut NHL-maalivahti).

Yhteensä Worsley pelasi NHL:ssä 861 runkosarjan ottelua, joista voitti 335 ja hävisi 352. Hän jakaa 352 häviöllään NHL-ennätyksen Curtis Josephin kanssa.[1] Nollapelejä Worsley torjui 43 ja pudotuspeleissä hän pelasi 66 ottelussa, joista voitti 40. Worsley valittiin vuonna 1980 Hockey Hall of Fameen.

Worsley kuoli 26. tammikuuta 2007 St. Hyacinthenessä. Hän oli aiemmin viikolla joutunut sairaalahoitoon saatuaan sydänkohtauksen.